United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen huulensa värisevät ... ja suu vääntyy viistoon. Hän huutaa: Akkat, teidän täytyy tottele! Jos minä suutun ... syön ylös teidät! Mutta sitten hän on vaiti. Kädet herpoavat ja riippuvat pitkin kupeita. Hänkin asettuu istumaan. Katselee jörösti eteensä. Ei hän jaksanut kiskoa näitä raskaita ja märkiä hirsiä. Oli koettanut olla itse sitä tekemättä ... ja teettää akoilla.
Minun tekemääni kaljaa ei vielä ikinä ole moitittu, sillä se on aina ollut niin hyvää kuin kalja olla voi, sen ovat kaikki sanoneet. Kysykää Kuokkalan Maija-Liisalta ja Tanikkalan emännältä, joita ennen olen palvellut, ellette minua usko. ROINILA. Kyllähän akoilla juttuja riittää, vaivainen niitä kaikkia kuunteli. LEENA. Akka voitte itse olla, mutta minä en ole mikään akka. ROINILA. Mikäs sitten?
Vaikka silmät sua surren sokeiksi itkimme! Vaikka niemien kivet sinua vuottaessa sileiksi istuimme! Että hennoit meidät jättää? Etkö huoli, vaikka tulit! Olivat itkevinään, esiliinoja silmille kohottaen. Kauko pyrkii pois. Mutta minkä hän astuu eteenpäin, sen peräytyvät toiset. Juoksevat kaikki joutilaat katsomaan, mikä akoilla ilona.
Minä olin itse ollut mukana lamponavetassa, kun tämä toimitus tapahtui. Koko seuraava talvi oli niitä sitten kartattu ja mökkiläisten akoilla kehruutettu. Koko kevään ja kesän paukkuivat kangastuolit äidin ja palvelustyttöjen kamarissa. Hetki oli juhlallinen, kun sarka tuotiin tampista.
Tuota kuullessani ajattelin, että jopa on noilla akoilla arka omatunto. Pitkällisellä kasvatuksella on papisto saanut muijaparat sille kannalle, että jos milloin ei nälkä kurni suolissa tai ryysyt roiku selässä, niin omatunto ei enää ole rauhallinen. Työväki pelkää olevansa väärällä tiellä, jos edes jonkun osan vuotta pääsee nälkää näkemättä.
Onko sillä veronmaksuja?» sanoin ivallisesti ja katsoin nurkkasilmällä Ruokolan isännän puoleen, joka mielestäni oli semmoinen lampaan maidolla juotettu, ei ole hevosensa kurittajaa tottelemaan asti. »Kyllä niitä reikiä olisi, kun vaan nauloja olisi. Akoilla on niitä rahan tarpeita niin hyvin kuin miehilläkin, ja ilman sitä, meidän emäntä on tarkempi rahan haltia kuin minä.
Uskallapas vain suututtaa minua!» huusi naisen ääni. »En tule», huusi toinen ääni, »en vähääkään välitä, oletko vihainen vai et.» »Etkös vain tulekin sieltä pöydän alta! Revin silmät päästäsi!» »Minä olen herra huoneessani eikä täällä ole akoilla mitään sananvaltaa.» »Tule esiin, pelkuri! Senkin vaivainen porusäkki!»
Lapsilla on erityiset laulunsa, nuorilla naimattomilla erityiset, naineilla erityiset ja erityiset ikäkuluilla vanhoillaki, paitsi mitä siitä laadusta on, että lauletaan yhteisesti usiammilta eli kaikiltaki. Samate on lauluja erittäin pojilla, erittäin tytöillä, erittäin miehillä, erittäin naisilla, erittäin ukoilla, erittäin akoilla.
Yhä uudestaan ja uudestaan puhui hän Huldasta. Viimein hän jo sanoi: "Mikä väli näillä sitte on akoilla!... Akka kuin akka... Kunhan on kuka housut paikkaa!" Petteri loukkautui aivan. Eikä kumma! Mokomastakin puheesta! Nyt hän jo selitti isällensä, päättävällä äänellä puhuen: "No, on sillä nyt toki ero sivistyneellä neidillä ja oppimattomalla tytöllä."
»Tuossa kutsut kuun-ikuiset, Airuhut alin-omaiset, Miekassa tuliterässä, Säilässä sakenevassa!» Turhaan myös äiti koettaa peloittaa häntä matkalla vastaan tulevain surmain luettelemisella. Lemminkäinen siihen vastaa rohkeasti, ylpeästi: »Ain' on surmia akoilla, Kaikin paikoin kuolemia; Ei uros hätäille noita. Ei varsin varannekana!»