United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heikko-uskoisempana, kuin koskaan, lähden erääsen yö-majaan, jonka olen hyyrännyt likitteellä, ja nousen hyvin varhain aamulla, ajaakseni Highgate'en tätiäni noutamaan. Minä en ole koskaan nähnyt tätiäni niin komeana. Hän on puettu lavendeli-väriseen silkkiin, hänellä on valkoinen hattu päässä ja hän on hämmästyttävä. Janet on pukenut hänet ja on siellä minua katsomassa.
Minä olisin valmis henkeni uhalla näyttämään todeksi, että tämä velkaseteli on väärä. Mutta kuitenkin voittaa tämä kelvoton riidan, jos niiksi tulee, sillä ainoa ihminen, joka voi kumota hänen valheensa, nimittäin sinun isä-vainajasi, ei voi enää Tuonelan tuvilta palata. Kuitenkin tahdon minä ottaa sinun asiasi ajaakseni, Leo!
Kaikki oli sinne kannettu ihmisten selässä taakkansa alle nääntyvien, lumessa paarustavien, pehmoisessa, upottavassa, tämmöistä mäkeä...! En ollut tullut sitä eilen ajatelleeksi. No niin, se nyt on niin mitä se minuun kuuluu ja minä taisin heilauttaa keppiäni ajaakseni luotani jotakin epämieluista, joka kuin itsepintainen kärpänen oli alkanut surista ympärilläni. Mutta se surisi siinä sittenkin.
Ah, jumalattarenkin pyhän vastustella on turha, Amor vallaton tuo vei hänet armahakseen. Heistäpä silloin syntyi uusi ja lempeä Amor, mielensä sai isältään, sai tavat äidiltä hän. Aina sa voit hänet löytää Musain seurasta, hänpä syttävi nuolellaan taitehen rakkauden. Siron, täyteläisen maljan pidin kaksin käsin, siitä juodakseni halukkaasti viinin hurmausta, huolet, surut ajaakseni poies.
Lopuksi ojensi kauppias ystävällisesti kätensä hänelle: Tämä on isänmaallinen asia, hän sanoi, ja minä otan sen ajaakseni. Sinä olet saapa hyvitystä; siitä menen takaukseen minä, kauppias Simo Luikarinen Lentuan kylästä. Kun kauppias sen kerran sanoi, uskoivat kaikki sen niinkuin jyrinpäivän ja pian levisi Lentuan kylälle tieto, että kauppias oli ottanut Jaanan jutun omille hoteilleen.
Kerran, yhden ainoan kerran, puhuimme siitä, hän ja minä. 'Uskonhan minäkin, että rakkautta on olemassa', sanoi hän, 'mutta jos sitä luulet semmoiseksi, kuin koko maailman romaanit ovat sinulle opettaneet, niin en saa aikaa partaakaan ajaakseni'. Sitte totuin vaatimuksiani alentamaan.
"Niinkuin tiedätte, on nyt lauwantai=päiwä ja minun pitää joutua huomenaamuna kirkolle." "Ma minkätähden?" "Minä olen ottanut asiaa ajaakseni ja sen pitää joutua kirkko=miesten mukaan." "Minkälaista asiaa?" "Eräästä teidän pitäjään talosta on tyttö naitu monioita wuosia sitte meidän pitäjääsen. Hän oli joku wiikko takaperin tullut käymään wanhaan kotitaloonsa.
Joka seuraisi minua erämaahani ja siellä jakaisi kanssani kaikki virkani vaikeudet ja kantaisi kärsimykset rakkaudesta minuun ja rakkaudesta siihen asiaan, jota ajan. Minulla oli se haave toisessa tarkoituksessa, toista aatetta ajaakseni mutta en minä sitä nyt enää kaipaa. Se ei ole minusta enää välttämätöntä.
No ei sitä kolerakaupunkia paljo ehtinyt nähdä, vaan aina nimeksi. Hikisenä huokuen saavun perille, näen tavarani, rötkähdän taas istumaan vaunun nurkkaan ajaakseni yötä myöten Kölniin. Nytkös vasta väkeä on junassa, istutaan ladottuina kuin sillit tynnyrissä. Siitä mahtaa tulla ihana yö. Eikä kuumuus hellitä yöksikään, polttavana huokuu henki ja iho melkein säteilee. Mutta ei auta nurkuminen.
"Silloin otan ajaakseni vanhan Ruskon, jota ei kolmeen vuoteen ole tallista liikutettu. Se on äärettömän laiska, mutta tunnen että käsivarteni vaatii harjoitusta." Hän leikkasi metsästä soveliaan vesan ja alkoi sillä hutkia pensaita tiepuolissa. "Noin, noin se henkiherra minua löi ja noin lyön minä huomenna ruunaa. Noin, noin..."