United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Väistihe urho ja kumppanejaan luo luihkaten kutsui. 461 Kertaa kolme hän huusi, mi kurkuss' äänt' oli hällä, kertaa kolmepa sen Menelaos miehevä kuuli, virkkoi kääntyen Aiaaseen, joka luon' oli aivan: "Aias, urhojen pää, Telamonin aaluva aimo! Huutavan korvani kuuli Odysseun urheamielen, kuin ihan yksin siell' ois saartama iliolaisten taistelon telmeess' ahdingon ylen ankaran alla.
Virkki ja Aiaaseen koki suunnata välkkyvän peitsen; eip' osunutkaan, mutta Lykofron, Mastorin poika, kumppani Aiaan luon' asuvainen, maalta Kytheren kun pyhäpaikkaiselt' oli lähtenyt tappoa piillen, siin' oli peitsen tiellä, ja korvuksiin kävi kärki; vierest' Aiaan koht' yli parraspuun selin sortui mies somerikkoon, pois elo karkkosi, herposi jänteet.
Suuntasi Aiaaseen heti Hektor välkkyvän keihään, mutta sen Aias keksi ja kerkesi väistyä hiukan, vaan Skhedios terän tiell' oli, Ifitos-sankarin poika, uljain miehiä Fokis-maan; Panopeus hänen kuulu kaupunkins' oli, kuss' alamaisia häll' oli monta; tunkihe keihäs tuo solisluun alapuolle, ja kärjen vaskinen nirkkopa taas seläst' ulkoni hartian alta.
Hektor riisuu Patrokloksen ruumiilta Akhilleuksen asevarjeet. Aias tulee Menelaoksen kanssa puolustamaan ruumista, ja sen ympärillä nousee tulinen taistelu. Hektor pukeutuu Akhilleuksen asevarjeihin ja Zeus suo hänelle lyhyeksi ajaksi suurta voimaa, korvaukseksi siitä, että hän pian on kaatuva. Menelaokseen ja Aiaaseen yhtyvät useat muut sankarit. Zeus käärii ruumiista taistelevat taajaan sumuun.
Ensin Oileun aaluva tuon näki, juoksija oiva, virkki jo Aiaaseen, Telamonin poikahan, kääntyin: "Meitäpä laivoja varjelemaan joku käski nyt, Aias, tietäjän hahmoss' ilmestyin jumaloista Olympon Kalkhas, lintujen katsoja, ei totisesti hän ollut, näät hänen mennessään jalon tuon minä näin sekä tunsin jalkojen astunnan tuta helppohan on ikivallat.
Ensiks Aiaaseen jalo Hektor suuntasi heiton, juuri kun kääntyi kohti hän, eik' ohi kiitänyt keihäs, vaan kävi siihen, kuss' oli ristikkäin yli rinnan kilven kannikehihna ja miekan päähopeaisen; nuo ihon sorjan suojeli. Sen näki suuttuen Hektor, kourast' ett' oli suott' ihan lentänyt pistävä peitsi, parveen kumppanien jo hän väistyi karkoten turmaa.