Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
»Viivy, viivy, oi vanha vuos!» päre pihdissä sammuu »niin täysi, niin täysi on sydämein, sen tahtoisin antaa ma kansallein, en vielä jouda ma kuoloon!» Hetket rientävi, kello lyö tuulet niin vinhasti vinkuu »Onko, onko jo keski-yö?» »Päätä, lapsi, nyt päivätyö, jo aamun tähtöset tuikkii.»
Mitkä pitkät ne olivat ... lyhyet potuukset!» yhtyi Jussi ja lisäsi: »Tuokin porsaan riivattu vinkuu tuossa selässä kuin syötävä... Etkö sinä paholainen pysy siellä vinkumatta, tahi kun lyön sinut seinään, niin ei jää saparoakaan!» Mutta lopulta ei Antti enää jaksanut juosta. Läähättäen pysähtyi hän kauppias Ahokkaan portin kohdalle ja sanoi Jussille: »Elä juokse!... Levätään!»
PASANTERSKA. Tuommoiselle me emme olisi antaneet tytärtämme, emmehän, ukko! PASANTERI. Eipä tiedä. Hän on kapteenimies. PASANTERSKA. Mikä kapteeni se tuommoinen on? PASANTERI. Kapteeni Ramberg. PASANTERSKA. Herra siunaa! Mikä sille kapteeni Rambergille nyt tuli? PASANTERI. Ikävä Eevaa. Mutta mennäänpä mekin nyt tuonne lähemmäksi, että edes jotakin näet. Porsas vinkuu kovasti.
Mikä vimmattu vihuri! Ilma vinkuu, myrskyää. HIPPO. Heitä loitsusi, Onervo. Soittosi lopeta, Hippo. Mitä Pohjolan kiroja Illi tuolla lie lukenut. ONERVO. Tenhokas oli tekomme. Ilman haltijat väkevät Riehuvat apuna joukon. Näetkö tuolla liekin lieska! Nyt siellä meteli nousi. Kuuluu kirkua, parkua, torven pärrytystä, sotahuutoja: "Hakkaa maahan!" ja asetten kalsketta.
Vain koira vinkuu, kunnes sen vei vieras ruokain ääreen: Jos palaan niin ja lähenen, kenties mua tarraa sääreen. Ma kevein rinnoin laivassain jään merten kuohinaan. Vie, minne viet mun, kun et vain vie rantaan kotimaan! Te terve, tyrskyt raivokkaat! Ja kun käyn tuulten myötä, taas terve, rotkot, erämaat! Maa isäin, hyvää yötä!
1:NEN VARTIA. Mies, lausu mitä kertoi! 2:NEN VARTIA. Kuulehan! Tulinen järvi on kuin Kuollutmeri, Niin jylhän kolkko, musta, kamala. Siell' asuu kurko, loiskii liekkiä, Niin lekioittain apupeikkoja Hän tuuleen tuoksuttaa. Ne lentelee Ja vinkuu, ulvoo, puskee, myrskyää. 1:NEN VARTIA. Niin, puskeeko? 2:NEN VARTIA. Niin puskee. 1:NEN VARTIA. Kurko vieköön!
"Kiitoksia ilmoituksestanne, isäntä, ja hyvästi, Katri älkäät nyt peljätkö", huusi Kyösti heiluttaen kivääriänsä ja lähti sitte jääkärien muassa metsikön lävitse sitä venäläistä jääkäriketjua vastaan, joka odotti Kettusen eteläpuolella. "Mitä tuo kummallinen ja kamala ääni on, joka ilmassa vinkuu?" kysyi Kyösti.
Aina kun ilta on kolkko, tuuli vinkuu ja lunta tuiskuaa, tai sade ikkunanlasia lyö, näen, juuri ennenkuin levolle menen, Korin kiiruhtavan ulos päällystakkiin puettuna, ikäänkuin hän ei aikoisi kohta palata. Toisinaan seuraa Fede häntä, ja hänen punaposkinen hymyilevä muotonsa näyttää hyvin suloiselta silmiverhon alta. Tiedän mitä he ajattelevat ja mitä tehdä aikovat.
Täällähän on teidän miehiänne kuin Viron susia. Porsas vinkuu. Nyt on porsas karussa! ONNEN HERRA. Jeeveli sinua, poika! PAAVO. Ei ole minun syyni. Minua vain käskettiin soutaa porsas tänne rantaan ja minä olen sen soutanut kunnialla, ja sillä minä olen kuitti. EEVA. Jos sen koira tappaa! ONNEN HERRA hätäytyneenä juoksee makasiinien välitse oikealle. EEVA. Hilma! HILMA. Eeva!
Vielä kerran pyydän ystävällistä lukijaa viettämään iltansa tuossa tutussa ullakkokamarissa, jossa kaikki on entisellään, paitsi että seinät ja ikkunat ovat vähän rappeutuneet, niin että kolea marraskuun myrsky, enemmän kuin luvallista olisi, vinkuu sisään rei'istä ja toisinaan saa välskärin ruostuneen luotipyssyn helähtelemään seinää vasten ja hänen täytetyt lintunsa räpyttelemään siipiään.
Päivän Sana
Muut Etsivät