Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Jos totta ma näin: kodin pystyttää ja sen rauhaan ihminen käy; lepo, askar lauluna heläjää, vihan kyitä ei kynnöllä näy. Ja ma itse, ma itse ihminen oon, laps sykkivän keväimen. Suvi, kanssasi työhön ja karkeloon jo on altis ihminen. Mut ei! Vähän totta, mut enemmän keväthoureen valhetta vain: joet liittävät laulunsa ylpeän suvivirsiin ulappain,
Missä on sitten teidän joukossanne se, jatkoi nuorukainen vihan ja innostuksen puna hienoilla poskillaan hehkuen, missä on se, joka uskaltaa syyttää isääni kreivi Kustaa Bertelsköldiä siitä, että hän kertaakaan olisi isänmaataan pettänyt ja mainettaan tahrannut?
Mutta mies, jonka silmissä paloi vihan tuli, astui kiivain askelin edestakaisin huoneessa, astui ja pureskeli raivoissaan ylähuultaan. Sitte hän pysähtyi äkkiä perälle pöydän luo ja kiinnitti kalpeaan naiseen läpitunkevan, kuurakylmän katseen. Nainen, joka oli siihen saakka seisonut ajatuksissaan piirongin luona, läheni hitain askelin kylmää miestä.
"Eivät liioin uineetkaan, sillä jo samana yönä kuljimme eteenpäin; ja mitä mustasilmäisiin vaimoihin tulee, oli jokainen päällikkö saanut ankaran käskyn, että vangittujen naisten puhtaus oli kunniassa pidettävä." "Noh, noh, te ette suinkaan ole tottuneet semmoisia käskyjä liioin tarkasti noudattamaan. Kyllähän sen ymmärrämme." "Hiisi vieköön! Te ymmärrätte huonosti", huusi Manlius vihan vimmassa.
Varatuomari Holm oli hänelle vieras, hän oli uusissa olosuhteissaan kylmentynyt entiselle rakastajattarelleen, ei tahtonut häntä enää tuntea eikä tunnustaa olleensa missään tekemisessä hänen kanssaan, Se oli kaikki ollutta ja mennyttä! Vihan puuska oli ohitse: yksinäisyyden ja turvattomuuden tunne tuli sijaan. Häpeä häntä odotti ja ihmisten tuomio, puute ja avuttomuus.
Koetin olla aivan välinpitämätön, vaan ei se kauvaksi aikaa onnistunut. Rinnassa se painoi, kunnes viimein kuohahti valloilleen. Hengitin syvään ja raskaasti. Kyyneleetkin pakkautuivat tulemaan; ne olivat vihan ja kostonhalun kyyneleitä, sillä minä luulottelin häntä nyt vihaavani. Ja häntäkö minä olisin rakastanut! Ei, toisellaiselta rakkaus mahtaa tuntua.
Sopii kyllä semmoisen miehen sanottavaksi, joka on tottunut katselemaan vihollisiansa vasten kasvoja. Oh, lempo soikoon! ymmärrän kyllä, että kartatte kääntää heille selkäpuoltanne. Ja nuori mies, ihastuneena pilkkasanaansa, lähti menemään, nauraen kohti kulkkuansa. Porthos oli vihan vimmassa ja yritti hyökkäämään d'Artagnan'in niskaan.
Mut kyyneleet jos vaan On hällä poskillaan, Niin sadekuuroa On silloin ilmassa. Ja vihan pilvi jos Hält' otsan verhoais, Ja pilvest' irti jos Salamat leimahtais, Niin silloin taivollain Ois ukkosilmaa vain. Kaikk' ilman vaihteet noin On vallass' aina sun, Mun kultan', aurinkoin! Tok' aina kaunist' ilmaa Suo ihailla vain mun! Ja sadetta jos hankit, Niin olkoon satehena Vain suukkosesi sun!
Sinne nyt viihtelemään menen riitaisuutt' ikipitkää. Sillä jo kauan armautt' on aviollisen vuoteen kumpikin kartellut, vihan karsaan noustua mieleen. Idan juurell' on puropursuvan varsani tuolla, jotk' yli manterien sekä merten vie minut joutuin. Tänne Olympost' ensin vain sinun tähtesi saavuin, jotta et sitten närkästyis, sanomatta jos oisin lähtenyt linnaan Okeanon syväll' ouruavaisen."
Ja veren löylyssä silloin sinä lämmittelit, kun haavoistamme tappelun tuoksinassa hurme huppelehti. Muistatko, Reetta, muistatko tätä rakkautemme ihanaa juhlakylpyä? Reetta. Hirmuisen ihana sota ja meteli! Rakkauden ja vihan liekit silloin kaulailivat toisiaan. Kyyneleet ja veri valahtivat liekkiin lauheana kasteena. Jaakko. Ajatelkaapas, lapset, sitä päivää, jonka esimakua nyt maistatte! Simo.
Päivän Sana
Muut Etsivät