Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Hän rukoili lohtua ja selvyyttä sille, joka ei vielä ollut valoa nähnyt, ja kärsivällisyyttä ja itsensäkieltävää sydäntä. Ja Ylpyttären sydän heltyi, hän itki. "Kiitos sulle, oi tyttö, sä lapsi vierahan maan, kasteesta Ylpyttären elon-iltana! Suomen vanhan kansan luo lähtee Ylpytär. Anna lempeän, kauniin rukouksesi kaikua yli kuolevan!" Eitel on rikas. Hän asuu puisessa talossa. Pitoja vietetään.
Ja siellä näin minä murheeksen', Kuin kärsiä kansa saapi, Jok' ei ole vaan sopusointuinen, Vaan kahtia raukeaapi: Kuink' alla kauhean veljesvainon Ja alla vierahan vallan painon Oot, Karjala, kauvan värjyillyt Yksmielinen olkosi nyt!
Voi toki tytär typerä, Kun on sulhoni soassa, Aino sulhoni soassa, Jota itkin, jota vuotin, Jota toivotin ikäni! Käkesi kotona naia, Häät piteä pääsiäisnä; Eipä nainunna kotona, Saanut häitä Suomen maalla, Sattui häät sotakeolla, Vihki vierahan tuvilla, Suuren herran suojuksessa, Pienen herran pirttisessä Pappina pakanan sana, Valta vieras vihkijänä, Suora miekka sormuksina, Morsiamena kiväri.
Menen neito muille maille, Vierähän Wiron vesille, Olen orjana Wirossa, Palkkalaisna Pauluskoilla. Hyv' on siellä orjan olla, Armas piikasen eleä Ei suata survomahan, Ei tahota tappamahan, Ei oo huolta huhmarelle, Eikä kiirettä kivelle; Vesi siellä vehnät jauhoi, Koski kiikutti kivosen.
Eipä neittä ennenkänä, ei ennen ison kotona opasteltu orjan ruoskin, nahkaruoskin nau'uteltu, vitsoin viisin vinguteltu, vajan päässä vanguteltu. "Seiso seinänä e'essä, pysy pihtipuolisena: elä anna anopin lyöä eläkä apen torua, elä vierahan vihata, talon toisen soimaella!
Louhi, vanha Väinölän vihaaja Entisn' ei, vaan muuksi muuttuneena, Muinaisia tarkoin muisteleva, Kuink' ol' kerran viisas Väinämöinen Hänet kaiken kansansa keralla Raskaasen unehen uuvuttanut, Salaisesti silloin Sammon vienyt, Hänp' ol' kostanut Kalevalalle, Nukuksihin kansan nuudutellut: Vierastapa täytyi sen totella, Vierasta ja vierahan lakia, Vierain kielin kirjoitettua ja Vierain kielin hälle lausuttua; Vieras vieri päällä niinkuin kerma, Herana vaan kansa alla hautui; Sävyä ja kieltä Suomalaisen Ei niit' oppihuoneissa osattu, Eikä koskaan kouluissa kysytty; Vilun valjussa ne värjöttivät, Sydänmailla synkeill' asuivat, Savutuvissa vaan tuhraeli, Niinkuin kurja orpo lapsipuoli, Isintimän valtaan joutuneena, Pimeissä piilee soppiloissa, Vaikka kaikki kartano ja karja Oman on vanhempansa vaivannäkö.
Karjalan kannas on vartiopaikka, Karjalan kannas on kaunein paikka seisoa, kaatua, suuttua, surra, vaan ei vierahan kakkua purra, ei olla pajarin poikien orja, vaan olla vapaa, suora ja sorja, uskoa oikeuden voittavan voimaan, toivoa tuomion torvia soimaan, Karjalan kannas on teidän, Karjalan kannas on meidän!
Ja siellä näin minä murheeksen', Kuin kärsiä kansa saapi, Jok' ei ole vaan sopusointuinen, Vaan kahtia raukeaapi: Kuink' alla kauhean veljesvainon Ja alla vierahan vallan painon Oot, Karjala, kauvan värjyillyt Yksmielinen olkosi nyt!
Ken täällä horjuis vanhuuttaan! Ei, nuorna kuolla eestä maan ja kunnian ja kuninkaan, sep' oisi ihanaa! Ma köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan, ma turvan, kodin kadotin kanss' isä vainajan; vaan vaikertaako huolisin! Korkeemmaks aina kasvaakin, ma kelpo poika sankarin en joudu hukkahan. Kun viisitoista vuotta vaan ma kerran täyttää saan, samaanpa käyn mä taisteluun ja nälkään, kuolemaan.
Mä sydänt' etsin sieltä, täältä, Maan mustan multapallon päältä, Vaan silkin, kultakuoren alta En löydä vertaa maailmalta, Sydämen vertaa kotoisen. Kotoni köyh' on mökki vainen, Salossa Suomen seisovainen. Vaan matalan sen orren alta Petäjä maistuu mairemmalta Kuin voit ja vehnät vierahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät