Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Ei siellä tarvitse huolia ruuasta; laivan pohja on ruokaa täynnä, ja kun ilma on oikein raju, maistuu Suomen paloviina kaksi vertaa niin hyvältä kuin maalla. Mutta totella merellä pitää ja paikalla, muuten...« Mikko hosui kädellään selkäänsä kohden. «Tpruu! Aappo, pysäytä! Hitto vieköön, tuossa makaa mies, herra, päihtyneenä tahi kuollunna. Häntä ei saa siihen jättää«. Aappo pysäytti.
Niinpä vaan, puuttui puheesen Matti, jos minunkin muijani kuolisi, niin vesikiuluun kastaisin nestuukin, ja sillä mä sitte haudalla tavan takaa silmiäni tuhraisin. Miksi niin, kysyttiin joukosta. No ajattelisivathan plikat silloin, että voi kuin se piti muijansa hyvänä, kuin noin suree; ja totta vieköön, uusia saisin vaikka viisi joka sormeeni.
Hitto vieköön, hän on ja pysyy hupsuna! Neitokainen, uskonee kai hän minulla olevan vielä sen verran älyä, etten nyt puhu siitä vaarallisuudesta. Se yksi perkele on hänestä lähtenyt ulos, mutta seitsemän muuta on häneen mennyt sen sijaan. IS
Käden selällä; from, from, from... Jos laulaisitte Sevillassa ilman gitarria, tunnettaisiin te pian, toden totta pian päästäisiin teidän jäljillenne. Ensimmäinen värssy. Käskystäs ilmoitan mä nimeäni. Sua nimetönnä tohdein rakastaa; Nyt tehdäkö myös tuttuna sen saa? Vaan mikäs auttaa? Olet käskijäni. Varsin hyvin, hitto vieköön! Rohkeutta, armollinen herra! Toinen värssy.
Minun mielestäni on asia sangen vaikea. Ei ensinkään, sanoi d'Artagnan, joka halusi kaikin mokomin tuumaa toimeen: minun mielestäni on se päinvastoin sangen helppo. Sehän, hiisi vieköön, on sangen luonnollista, että jos lord Winter'ille kirjoitetaan päin seiniä, kardinaalin vehkeistä... Hiljemmin, sanoi Athos.
"Perkele vieköön!" sanoi hän viimein, "minua harmittaa aina kuolemaan, kun en ole tullut kuoliaaksi ammutuksi semmoisen kuninkaan edestä!" "Mitä parempaa on, vanha sotauros!" vastasi kuningas nauraen, "sopii meidän pitää jo tapahtuneena. Mutta nyt sun täytyy istua alas ja kertoa meilleki vähäsen, kuinka lailla olet kasvattanut sisaresipojan niin urheaksi sotamieheksi!"
Juuri kun kersantti oli aikeessa lähteä, tuli Erkki Ollikainen äkkiä hänen eteensä. "Oletpa sinä, saamari vieköön, riutuneen näköinen", huusi kersantti. "Etkö vielä ole saanut mitäkään tietoa vaimostasi?" "En! Minne matka?" Kersantti sanoi paikan ja jatkoi huolettomasti: "Mielitkö tulla mukaan?" "Halusta". "Mutta sinun pitää oitis oleman valmiina". "Niin olenkin". Heti lähdettiin liikkeelle.
"Vaan eipä olekaan, huomaan nyt, ettei siinä ole kuin yksi viisari." "Ei, lempo vieköön, olekaan tavallinen seinä-kello," sanoi maitre Voigt. "Ei, ei, ystäväni. Tuo ainoa viisari kulkee ympäri taulua, ja sitä myöten kuin minä tahdon, määrää hän ajan, milloin ovi aukenee. Katsokaa itse, viisari osoittaa nyt kahdeksan, ja kello kahdeksan aukeni ovi, kuni havaitsitte."
ANTTI. Siis miehen aseita mun kantaa suo; Suo täyttää, minkä ennen estelit. HANNU. No surma vieköön! Minkä isän sydän Hyväksi voipi nähdä lapsilleen Sit' ikänän' en sulta kieltää voi. ANTTI. Mi kerta tehtiin, se on voitukin, Vaan tekemätönt' ei viel' ole tehty. HANNU. Nuo hourehesi, lapsi, selvitä! LIISA. Mun täytyy tulla, vaikk'en kuulla vois, Mut kuulemast' en voi myös olla pois.
TOINEN HERRA. Hitto vieköön tätä sukkeluutta! XI:s KOHTAUS. RAHIKKA. Mitä hiiden kujeita tämä nyt on? Olisko ne Iinan tuttavia ja hän siksi ? Ei, kyllä minun pitää tässä selville saada. Voipihan ihminen tuollaisesta ruveta jo ajattelemaan mitä hyvänsä. Menisinkö sisään aivankuin ei mitään olisi tapahtunut. Tahi odotanpahan. Kai hän sieltä tulee. Käskihän hän minua odottamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät