Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Kaikenlaisia hullutuksia: ajatusvapauden, vetovoiman, sähkövoiman, uskonnonvapauden, rokon-istuttamisen, kiinankuoren, encyklopedian ja näytelmät... Lauluni, se häviää. BARTHOLO. No, Lempo vieköön! pidettäköön kiinni, mitä on käsissä. St, st! Missä se onkaan? Minä en näe mitään. ROSINA. Balkongin alla, muurin ääressä. BARTHOLO. Annattehan minulle soman tehtävän! Joku on siis mennyt ohitse?
No, aina parempi kuin ei mitään! sanoi Aramis; onpahan eräs soma ompelijatar, josta minä paljon pidin ja pyysin sen vuoksi hänen kirjoittamaan minulle muistiksi muutamia riviä. Hiisi vieköön! sanoi sveitsiläinen, jos hän on yhtä suuri nainen kuin hänen käsi-alansa on suuri, niin onpa hänessä lemmittyä kylliksi, veikkoseni. Aramis luki kirjeen, ja antoi sen sitten Athokselle.
"Kyllä kaiketi tuo äiti on semmoinen hupakko, että hän huutaa koko tapauksen ympäri kylää", sanoi poika, isänsä puolustuksesta rohjenneena, sillä hän oli joutunut vähän hämille äitinsä puheesta. "Lempo vieköön, sitä hän ei saa tehdä. Tätä asiaa ei tiedä kukaan muu kuin me kolmen.
Hänen elämänsä ura vieköön hänet sitten maalle tai merelle; siitä huolimatta katsokoon minuun kuin ainakin ystävään, joka ei mitään uhrausta hänen tähtensä pidä liian suurena. Ja nyt hyvää yötä!" Charlysta ja minusta oli tullut hartaat ystävät, ja yhdessä menimme levolle hänen huoneesensa. Paljon puhelimme yhtä ja toista myöhään yöhön, kunnes vihdoin unen helmoihin vaivuimme väsyneinä.
Kun pirua et pelkääkkään, Sa pelkäät Jumalaa. Sa määräs tee, ei tahtoas, Ja jollei auta muu, Saat aika löylyn tunteas, Pie tahti vaan ja suu! Kun mieles laatii rynnistään, Ett' seisot tingatta Tok' alallasi yhtenään, On tietää huutia! Ken luikkuaan ei säästele, Sen vieköön peijakas. Sa verta, veikko, tuhlaile, Ei ampuneuvojas!
Hän olkoon se, kun mun suo olla tämän. Jo arvaat, että etsin lohdutusta Ja seuraa hauskempaa. Niin rautatiellä Ma löysin hotellin ja ystäviä. Siin' iltaa istuttiin ja juotiin yöhön Ja aamuhun niin hauskast', iloisesti Kuin ennen muinen. Mutta piru vieköön! Sun vertaistas ei monta ystävätä!
"Hitto vieköön! mitä hän sillä tarkoitti?" huusi kippari Worse äreästi, muistellessaan asiaa, "tahtooko tuo vanha veijari uskotella minulle että E. F. Garman on killinkien puutteessa puh! mitä sinä tahdot? Laurits!" huusi hän yht'äkkiä, nähdessään jungmanninsa ovessa. "Ei mitään kapteni!" vastasi Laurits matalalla äänellä ja meni taas.
Se on hymyillyt! Hitto vieköön, se on hymyillyt! Minä olin juuri tulossa teidän luoksenne. Ajatelkaas, se hymyili aivan niinkuin ennen, noin aivan tyytyväisesti ja veitikkamaisesti. Se on merkillinen lapsi!» Knut meni sisään; Kurt Stubb riensi eteenpäin pitkin katua ja puhutteli toista ventovierasta toisensa perästä ja julisti sen uskomattoman uutisen, että »lapsi on hymyillyt».
Hän avasi kirjeen ja luki sitä seisoallaan ... innokkaasti, pikaisesti... Hitto vieköön, kuinka pitkä johdatus! ... ei sitä ehtinyt ... täytyi katsoa ... katsoa jo kolmatta sivua... No, nyt tuli pääseikka! Hän löi kädet yhteen, niin että läiskähti ja istuutui. "Niin, niin, niin, niin, niin, niin, niin!"
Ja meidän aikoina ovat rehelliset ystävät harvassa. Jeronymus. Oikein sekin on. Sganarelle. Luvatkaa siis, herra Jeronymus, että puhutte minulle ajatuksenne aivan suoraan. Jeronymus. Sen lupaan mielelläni. Sganarelle. Vannokaa se! Jeronymus. Sen lupaan: lempo vieköön! Sanokaa vaan asianne. Sganarelle. Asia on se: tahtoisin teiltä kysyä, tokko se käy laatuun, että ottaisin puolison? Jeronymus.
Päivän Sana
Muut Etsivät