Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Hovilainen luuli kuulevansa ääniä rannalta; hän keskeytti pojan soutua ja kuunteli, mutta ei kuulunut mitään. Poika alkoi taas soutaa, taas kuului puheleminen ja kovemmin, vaikka se hämmentyi airojen loiskeesen; taas käski isäntä olla soutamatta mutta ei kuulunut mitään. "Piru heidät vieköön", sanoi Hovila suutuksissaan, "souda pois!"
Aa, hiisi vieköön, Aramis veikkoseni, sanoi d'Artagnan, jos nuo ovat niitä luumuja, joita sinulle lähetetään Tours'ista, niin sano minun puolestani suuret kiitokset sille tarhurille, joka ne on poiminut. Sinä petyt, veikkoseni, sanoi Aramis sotkien asiaa; minun kirjankustantajani on ne lähettänyt sen runoelman maksuksi, jonka sommittelin yksitavuisista säkeistä sillä kaukaisella matkallamme.
Pihalle astuessaan näki hän amtmannin seisovan kaapin edessä keittiössä, jonka ovi oli auki. Vanhalla herralla oli piippu ja keppi vasemmassa kädessään ja oikealla löi hän juuri kaapin oven kiinni, niin että saumat tärisivät. Sitten otti hän avaimen ja pisti sen taskuunsa. "Hiisi vieköön koko talouden!" murisi hän astuen pihalle.
TAAVI. Tässä olen, herra vallesmanni. VALLESMANNI. Niin siinäpä olet poikaseni ja pääset tuota pikaa kruunun kouriin! Piru vieköön, eikö ilahuta sydäntäni, että taas yksi pitäjän puukkojunkkareista saadaan Kakolaan korjatuksi! Onko tämä elämää, jota tässä kunnassa eletään! Mitä ihmisiä? Rosvoja, roistoja melkein joka toinen mies!
"Ei itselleni, vaan hevosilleni, taikka ei hevosillenikaan, vaan niille neljälle, joilla olemme tulleet". "No no niin, minä annan itse", sanoi, jokaista sanaa kuurniten, Abris herra, otti ladon-avaimen ja meni ulos. Ulkopuolella ovea saattoi helposti kuulla Boriskan marritusta. "Mustalainen vieköön!
No, mitä maailman päivinä sinulla nyt onkaan? JOHANNA. Eihän täällä vain ruvettanekaan pitämään pahaa elämää tänä iltana? Minua jo alkaa pelottaa. RISTO. Pahaa elämää. Kissa vieköön. Sitäkö varten sinä noin totiseksi kävit.
Hiisi vieköön, eihän täällä taida päästä mihinkään koko kosioimistoimessa, ajatteli hän itsekseen ja hetken vaiti oltuaan kysyi: Miksi, Maria, ette voi minulle tulla?... Talo on hyvä, sen tiedätte ilman kehumistanikin ... ei ole velkaa eikä perintöosia maksettavia, koska olen talon ainoa perillinen ... eikä liioin ole eläkettä maksettavana, että sen kanssa tarvitsisi räyskiä ja sotia, niinkuin se tahtoo tavallisesti olla, milt'ei joka talossa... Rahaa on säästössäkin ... mitäs puuttuu...?
Rejer otti esille lompakkonsa, jossa oli keltainen kymmentaalerin seteli: "Kas tässä kaikki, mitä minulla on!" "Eipä niinkään vähän, totta vieköön!
TOPIAS. Keritty tukka, piikkiparta ja pilkku tuossa, juuri niinkuin pitää. Nyt iske kirkasta tulta ja jysky, riemun päivä on tullut ja ilosta silmäni mustenee! Koira vieköön! eipä paljon puutu, etten suutele sinua ilosta, varas! Seittemän sataa, ja viisi sataa siihen luoksi vielä! IIVARI. Me ostamme talon! TOPIAS. Talon oivallisen! Kas niin, Martta, minun kiltti Marttani, nyt olemme onnen myyriä.
"Siitä saatte, isä, olla aivan huoletta. Minä katsoin sen ajan, ett'ei silloin kukaan joutunut kurkistelemaan mitä sedän aarrekamarissa tapahtui; siitä olen varma, ett'ei asiasta ole tietoa kenelläkään muilla kuin minulla ja nyt teillä ja äidillä", sanoi poika luottavasti. "Lempo vieköön!
Päivän Sana
Muut Etsivät