Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Meikäläisiä on tulossa tänne päin, luulen ma, koska ryssä oli niin levoton. Hyvä, silloin me rupeamme toimeen, Kenttä ja Kristeri Hokkanen suostuvat myös tähän seikkailuun, sen tiedän". Tämä nuori talonpoika oli Erkki Ollikainen, joka sattui olemaan tervehtimässä erästä paikkakunnalla asuvaa sukulaista.
He olivat jo antaneet toisillensa lupauksensa selvällä ja kuuluvalla äänellä ja siunausta oli juuri ruvettu lukemaan, kuu kirkon ulkopuolella kuului huuto: "Venäläiset ovat täällä!" Tuskin oli tämä turmiota ennustava huuto kuulunut, niin Erkki Ollikainen veti esille pistoolin ja huudahti: "Minä ammun sen, joka liikahtaa paikaltansa!"
"Sinä olet oikeassa, Erkki Ollikainen", lausui eräs vanha Vaajasalon mies, joka oli tullut Fieandtille oppaaksi. "Minä olen syntynyt Vihtakankaalla ja tunnen jokaisen kiven ja pensaan siellä. Minun neuvoni on sentähden että luutnantti jättää hyökkäyksensä huomen aamuun.
Mainitun tappelun perästä, jossa Erkki Ollikainen kuului sotavartioon Kauppilassa ja jossa hän haavoittui ja jäi puolikuolleena tantereelle, mutta joutui unhotuksiin, palasi hän Heiniojaan, jossa onni ja rauha odottivat häntä omassa kodossaan. Erkki tuli nimittäin voudiksi Heiniojassa Jussilan sijaan ja pidettiin Segercrantzin perheessä enemmän ystävänä kuin palvelijana.
Kenttä ei saattanut ruveta, hän oli jo liian vanha, mutta Erkki Ollikainen ja Hokkanen suostuivat ilolla ehdotukseen. Heti tultuansa Sandels'in pääpaikkaan sai Erkki ennenmainitun kunnianmerkin.
Juuri kun kersantti oli aikeessa lähteä, tuli Erkki Ollikainen äkkiä hänen eteensä. "Oletpa sinä, saamari vieköön, riutuneen näköinen", huusi kersantti. "Etkö vielä ole saanut mitäkään tietoa vaimostasi?" "En! Minne matka?" Kersantti sanoi paikan ja jatkoi huolettomasti: "Mielitkö tulla mukaan?" "Halusta". "Mutta sinun pitää oitis oleman valmiina". "Niin olenkin". Heti lähdettiin liikkeelle.
Sittekuin Erkki Ollikainen oli saattanut vaimonsa ja Anna Segercrantzin Heiniojaan, jossa nousi suuri ilo kadonneen tyttären kotiotulosta ja jonne Katrin piti jäädä asumaan, palasi hän Malmin joukkoon, jonka hän tapasi lähellä Pelkjärveä. Malm oli nimittäin tarkasti kulkenut Sandels'in Toivolassa osoittamaa tietä.
"Sepä hyvä", sanoi Erkki Ollikainen ja katseli molempia renkiä iloisesti. "Niinpian kuin häät ovat pidetyt, lähden minä taas metsiin. Uskokaat vaan että me siivoomme ryssät täältä ilolla ja riemulla. Sandels on miesten paraita eikä Malmikaan nimeänsä häpeä. Hän ei anna ryssälle hetkenkään rauhaa. Päätetty siis, pojat! Huomenna matkaan.
Monen päivän kuuman taistelun perästä, joissa Erkki Ollikainen aina osoitti kuntoa ja urhollisuutta ja kokonaan voitti katteini Malmin luottamuksen, täytyi vihollisen täältäkin poistua. Malm lähetti sitte partiojoukkoja sisämaahan ja semmoinen tunki Erkki Ollikaisen johdolla Sortavalan pieneen kaupunkiin saakka Laatokan pohjoisrannalla.
Saitko liian vähän maksoa olvesta?" Ja katteini pisti jo kätensä syvään takataskuunsa. "Ei, ei, herra!" huudahti Torkkulainen, joka ei enään rahoja mielinyt, vaikka hän taskusta kuuli niiden helinän, "asia on paljoa tärkeämpi". "No, sano sitte mikä se on!" "Erkki Ollikainen, jonka te luultavasti tunnette, on epäilemättä suuressa vaarassa huomenna, juuri hääpäivänänsä".
Päivän Sana
Muut Etsivät