Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Niiden päälle päästyään ja lähdettyään liukumaan metsään majan taakse oli hän näissä metsätamineissaan niinkuin suurten otusten ajoon lähtiessään: sama kohottava ja avartava tunne rinnassa, sama jännitys jäsenissä ja sama levoton kiehunta verissä taipalelle päästäkseen.
Juha pudottihe pois kannoilta, seisoi yksin aavalla järvellä. Taas oli hänelle tehty vääryyttä. Ei, ei hänelle, vaan Marjalle. Rovastikin uskoi, että se oli mielellään mennyt. Mitä minä lähdinkään sitä sille puhumaan? Mitä minä hänellä sanottamaan, että se on sillä verissä, venakon? Mutta kun se oli se, joka meidät vihki, tarttui käteen ja toivotti onnea. Vaan ei liene, perkele, mielessään toivottanutkaan, vaikka suullaan! Lienee toista salaa ajatellut, toista sanonut. Mistä se sen muka tiesi, että Marja mielellään? Siksikö vain, että on venakko?
Se voi kyllä olla jo verissäkin semmoinen en sano, että on, vaan se voi olla. Verissäpä verissä. Niinpä niin. Jos se ei kylläkään parempaa osannut. Enhän sano, kun en tiedä arvelin vain! Juha käveli perässä, ei pitänyt enää kiinnikään koskapa se saattoi olla rovastinkin mielestä, niin kai se myös oli! Sitä minä vielä jos saan puhua. Istukaa tähän laidalle.
Hän talutti tupaan polosen miehen, jonka kasvot olivat aivan verissä. Minä luin ystäväni silmistä moitteen, joka sanoin sanottuna olisi melkein näin: »Mitä olet sinä, rakas Mikko, tehnyt!» Mutta Jumala oli niin tahtonut. Helena vei minut hetken odotettuani talliin, silitteli ja hyväili minua.
Mutta enemmän kuin muu kumma veti ihmisten huomiota puoleensa se, että Honkaniemen Mooses kasvot veressä laskeutui nimismiehen kärryistä. Moni kiirehti kysymään: »Mikä sinulle on tullut, kun ihan verissä päin tulet taipaleelta?» Tuo löi, sanoi Mooses viitaten nimismieheen ja niellen itkuaan. Löi? Ja et antanut paremmin takaisin, kiljahti joku. Se ei olisi ollut lyönnillä hyvä.
Mutta hänen jälkiinsä lensi kiviä ja kansan kirouksia; ja verissä silmin tuli hän kotiinsa. Hän pesi pois veren, sitoi haavan otsastansa ja oli alallansa. Silloin tuli, vaaliana kasvoista kuin kuolema, ja itkussa silmin Elsa ja kysyi: »Toivonen, kuinkas sinun on?» Eikä hän peljästyksestä saattanut enempää sanoa, mutta Toivonen lohdutti häntä ja halasi häntä.
Attila läheni varmoin askelin Löfvingiä: Ystäväksenne en voi koskaan tulla, mutta jos tahdotte tarttua rehellisen vihollisen käteen, niin tuossa se on. Minun käteni on verissä, sanoi Löfving värisevällä äänellä, mutta uskollinen ja rehti. Löfving ojensi kätensä ja Attila pusersi sitä.
Sillä täällä ovat maan nisät; nämät vuoret, näet, jotka viiniä tuottavat." "Ja kuitenkin olen minä jo elämässäni nauttinut tulistuttavampaa juomaa." "Tulistuttavampaa juomaa? kenenkä pöydässä sitä joit?" "Eufratin virrasta." "Mitä juttelet?" "Se oli Ktesifonin tappelun jälkeen. Koko päivän olimme taistelleet. Käteni olivat verissä ja kasvoni hiessä.
Silmät verissä, huulet verettömänä. Ei keneenkään hän katsonut tuttavalla tavalla. Kerran näin hänet maantiellä. Tie kävi metsän läpi; vasta silloin huomasimme toinen toisemme, koska olimme kymmenen askeleen päässä toisistamme. Me säikähdyimme kumpainenkin. Lyhyt, vihriäinen takki oli hänellä yllään, repaleinen lakki peitti pörröistä päätä, pieksut olivat polvia myöten liassa.
Ei, ei, toverit, huusi Sullivan ravistellen itseään ja kohotti iskupiilunsa, minä en antaudu koirana hirtettäväksi. Tässä on surmattava ja itse mentävä kuolemaan! Vanha merirosvo, jolla oli jo useita verisiä haavoja, kokosi viimeiset voimansa ja syöksyi vihollisten kimppuun, mutta kaatui heti verissä päin ja rinta lävistettynä. Toiset laskivat aseensa ja antautuivat vangeiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät