United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos ne herrat Helsingissä, Suuren oikeuen omaiset Antaisi luvan lujimman, Vuoron vuoltulle sulolle, Että tuomiot tulisi, Välikirjat kaikellaiset Kansan kielellä omalla, Talonpojan tuttavalla; Sitte sihtierit tekisi halaistulla höyhenellä Samallaisia sanoja, Kuin on suussakin sanottu.
Hän antoi heille viisaita neuvoja, oli mielissänsä kun he menestyivät hyvin, ja rohkaisi heitä kun he hairahtuivat aina ollen varma siitä että heissä oli kykyä kyllin hairahdusta sovittamaan; jos niin ei ollut, hän lempeästi herkesi pitämästä heitä uskottuinansa, mutta pysyi kuitenkin kyllin tuttavalla kannalla heidän kanssansa, ollaksensa varma siitä, että hän sai heitä äänestämään mielensä mukaan, jos hän tahtoi.
Jos ne herrat Helsingissä, Suuren oikeu'en omaiset Antaisi luvan lujimman, Että tuomiot tulisi Kansan kielellä omalla, Talonpoian tuttavalla; Sitte sihteerit tekisi Halaistulla höyhenellä Samallaisia sanoja Kuin on suullakin sanottu, Jopa piispatkin pitäisi Suomen kieltä suurempana, Kaikki tuumahan rupeisi, Kirjoittaisi Suomen kieltä. Se on suomeksi sanottu Suomalaisten suosioksi. H
Suottapa on suomenkieli kapalossa kauan ollut, vaikka tuo on vanha kyllä, jotta poikki ponnistaisi, katkoisi kapalovyönsä, jaksais jo jaloin kävellä, aikamiehen askelilla, päästä päähän pitkän pöydän, isoimmille istuimille, rinnalle rikasten kielten, valtakielten kumppaniksi, että vielä virkamiehet, oikeuden omat jäsenet, suomenkieltä kirjoittaisi, että tuomiot tulisi, esivallan valtakirjat, kansan kielellä omalla, talonpojan tuttavalla j.n.e.
Hän loi vaaleansiniset kujeelliset silmänsä suostumuksen osotteeksi mastojen huippuihin Matrosvigen'issä ja kysyi senjälkeen tuttavalla, matalalla äänellä, niinkuin se, joka myös voi käyttää hyväkseen ystävän oikeuksia: "Minkätähden olet niin vihainen kauppapalvelijalle? mitä on hän tehnyt sinulle?" "Tehnyt minulle? Hän?" Hän hypähti äkkiä ylös niinkuin syttynyt ruuti.
Nyt oli rouva neuvoksettaren vuoro kohottaa olkapäitään, vaan hän ei virkkanut sanaakaan, syystä että kutsutun asiamiehen askeleet kuuluivat jo etehisestä. Heti sen perästä astui herra Kluge itse huoneesen ja tervehti ystävällisellä ja tuttavalla tavalla. Herra Kluge oli pieni, vireä, älykkään näköinen mies, jonka vilkkaista silmistä sydämellisyys ja äly selvästi loistivat.
PINDARUS. Jalo herrani Esiintyy muut' en luule kaltaisenaan: Rehellisenä sekä arvokkaana. BRUTUS. En häntä epäile. Lucilius, kuules: Sanopa, kuinka hän sun otti vastaan. LUCILIUS. Sävyisästi ja kohteliaasti aivan, Mut ei niin helläll' ystävyydellä, Niin suoralla ja tuttavalla lailla Kuin ennen muinoin. BRUTUS. Ystävän sa kuvaat, Jonk' ompi lämpö jähtynyt.
"Vaihdetaan hevosia Minnan kanssa", huudahdin, kutsuen häntä suruissani tuolla tuttavalla nimityksellä, jota olimme lapsuuden päivinä käyttäneet. "Spring-bucks on verrattain tuoreissa voimissa ja vie hänet kymmenessä minuutissa mimosaryhmän luo. Siellä Ula meitä vuottelee ja antaa hänelle vettä mielinmäärin".
Eikä taia tullakkana Siitä miestä milloinkana, Joka poikki ponnistaisi, Katkoisi kapalovyönsä, Jaksaisi jaloin kävellä Aika miehen askelia, Päästä päähän pitkän pöyän Isommille istuimille, Rinnalle rikasten kielten, Valtakielten kumppaliksi; Että vielä mittamiehet, Oikeuen omat jäsenet, Suomen kieltä kirjoittaisi; Että tuomiot tulisi, Esivallan valtakirjat, Kansan kielellä omalla, Talonpojan tuttavalla.
Silmät verissä, huulet verettömänä. Ei keneenkään hän katsonut tuttavalla tavalla. Kerran näin hänet maantiellä. Tie kävi metsän läpi; vasta silloin huomasimme toinen toisemme, koska olimme kymmenen askeleen päässä toisistamme. Me säikähdyimme kumpainenkin. Lyhyt, vihriäinen takki oli hänellä yllään, repaleinen lakki peitti pörröistä päätä, pieksut olivat polvia myöten liassa.