Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
"Puhu vaan, Topi", hän tyynesti lausui ja raapi neulankärjellä neulomuksen päärmettä. "Veisit tämän kirjeen..." Topiaan ääni oli veltto ja hän pani kirjeen pöydälle, Helan eteen. Neula meni hyppysissä poikki. Topias kuuli risahduksen ja katsoi taittajaa silmiin; ne olivat iloiset miten ainakin. Somat kuopat leikkivät poskilla entistä vallattomampina. "Sinä kirjoittelet kirjeitä."
Ota, hyvä Topra, niele väkisen. Usko minua, sinä sairastut muuten. TOPRA-HEIKKI. Se on mahdotonta. Minä en saa menemään alas. Veisit pois. Tekee pahaa sitä katsellakin. MATLENA. Rupeatkos maata sitten? TOPRA-HEIKKI. Ei nukuta. MIKKO. Anna sinä Topran olla. Mitä hiivattia MATLENA. Elä puhu, kun et tiedä kumminkaan. Topra ei ole syönyt eikä nukkunut, ollut vaan yhtämittaisessa tuskassa ja hädässä.
Ensin oli sivurakennuksen luona hiljaista, mutta sitten sieltä alkoi kuulua kaksi toinen toistaan kovemmin puhuvaa vihaista naisääntä, joiden väliin vaan silloin tällöin sekaantui hymyilevän pehtorin levollinen ääni. Nehljudof kuulosteli. Voimia ei riitä, ja sinä veisit ristinkin rinnalta! puhui kiukustunut akan ääni. Vastahan se juuri oli sinne päässyt, puhui toinen samallainen ääni.
Ihanata tuolla ylhäällä oli! sanoi hän vähän viivähtäen. Onko sinun vaikea lähteä kanssani tuonne alas? kysyi Jooseppi. Vaikka sinä veisit minun syvimpään maan-alaiseen kaivanteesen, mihinkä ei ikänä päivän valo pilkoittaisikaan, tulisin kuitenkin kanssasi, en mitään kysyisi, en valittaisi! sanoi Wappu, ja hänen äänessänsä oli niin ihmeen vieno värähdys, että Jooseppi sumeentui.
»Tuleeko kauppa?» kyseli Kastori tolkussaan. »Mikä kauppa?» »No, tämä jauhojen ja...?» Mies hymähti. »Eihän se mikään kauppa ole ilmanhan multa kellon veisit.» »Ei tuollaisilla ole tähän aikaan suurta arvoa.» »Eikä mun joukkoni kauan elä jauholeiviskällä. Syödään männynparkkia ja jäkälöitä.» Mies meni pitemmittä puheitta pois. Kastori katseli hänen peräänsä.
Voi, hyvä Fredrik", jatkoi hän ja kätki punastuen kauniit kasvonsa hänen sydämmelleen, "missä sinä olet, siellä on minun isänmaani; ja vaikkapa veisit minut erämaahan, olisin sielläkin onnellinen ja mieltyisin siihen, kun yhdessä minun kanssani kärsisit sen kauhuja! Isänikö? Saanhan hänen sijaansa sinun isäsi Uskoniko?
Mut että toivees, tämän taivaan luomat, sa kaikki täytettyinä täältä veisit, mun vielä täytyy etemmäksi mennä. Sa tahdot tietää, ken mun vierelläni säteilee valkeudessa säihkyvässä kuin veessä kirkkahassa päivänpaiste. Se Rahab on, mi siellä rauhaa nauttii; hän yhdyskuntahamme kuuluu, hälle tää tarjoo korke'imman autuus-asteen.
Kun näkevät tuohiseni, niin kaikki ilostuvat, ja ensi kerralla saan kupillisen kahviakin, ja sitten ottavat minulta marjoja koko kesän, vaikka kuinka paljon veisin. Monen täytyy tuoda pois marjansa, kun niitä on runsaasti saatu, mutta minulta ottavat aina. Kai maar he sinulta ottaisivat, vaikka ensimmäiset kaupunkiin veisit. Ei, he ovat pyytäneet minua tuomaan heille varahimmat.
Nälkään nääntyvältä leipä riistä, viime toivo epätoivoiselta, armaat aartehensa saiturilta sitä murhetta et heille saata, kuin jos multa Annetteni veisit. TUOMMOINEN TYTT
Jos minä tietäisin, että kuolen illalla, pyytäisin sinua odottamaan huomiseen." Ja Marianne sanoi lempeästi: "Miksi emme voi kuolla heti? Silloin ei meillä olisi tätä viimeistä kärsimystä, ja sinä veisit vaan mukanasi meidän muistomme." Vielä kerran olivat he näkevinään edessään Janvillen rauhallisen kirkkomaan, jossa heidän rakkaansa jo uinuivat ja jossa he itse pian saisivat yhtyä heihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät