United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän alkoi: »Mikä sallimus sun johtaa näin tänne alas, ennen kuolinpäivääs, ja ken on hän, mi sulle tietä näyttää?» Ma hälle: »Eksyin erämaahan tuolla ylhäällä, elämässä kirkkahassa, ma ennen kuin ol' ijän mitta täysi. Mun siitä auttoi vasta eilis-aamu: tää ilmestyi näät eteen eksynehen, hän mua kotiin tätä tietä johtaa.»
Mut että toivees, tämän taivaan luomat, sa kaikki täytettyinä täältä veisit, mun vielä täytyy etemmäksi mennä. Sa tahdot tietää, ken mun vierelläni säteilee valkeudessa säihkyvässä kuin veessä kirkkahassa päivänpaiste. Se Rahab on, mi siellä rauhaa nauttii; hän yhdyskuntahamme kuuluu, hälle tää tarjoo korke'imman autuus-asteen.
Syvässä, kirkkahassa substansissa tuon Valon korkean näin kolme kehää, väriltä eroovaa, mut yhtä suurta. Kuin sateenkaaret näytti heijastavan niist' yksi toistaan, ja kuin liekki kolmas kahdesta uloskäyvän näytti tasan. Kuink' onkaan kielen sanat tuhmat, heikot mun aatteillein! Ja näkemäini verran niin pienet, että kannata ei haastaa.
Syvässä, kirkkahassa substansissa tuon Valon korkean näin kolme kehää, väriltä eroovaa, mut yhtä suurta. Kuin sateenkaaret näytti heijastavan niist' yksi toistaan, ja kuin liekki kolmas kahdesta uloskäyvän näytti tasan. Kuink' onkaan kielen sanat tuhmat, heikot mun aatteillein! Ja näkemäini verran niin pienet, että kannata ei haastaa.
Mut että toivees, tämän taivaan luomat, sa kaikki täytettyinä täältä veisit, mun vielä täytyy etemmäksi mennä. Sa tahdot tietää, ken mun vierelläni säteilee valkeudessa säihkyvässä kuin veessä kirkkahassa päivänpaiste. Se Rahab on, mi siellä rauhaa nauttii; hän yhdyskuntahamme kuuluu, hälle tää tarjoo korke'imman autuus-asteen.
Viimein lahdelmahan saapui hän, Kussa uimastansa uupunut Virta vaipunut oil heinikkoon; Tuossa kirkkahassa peilissä Aikoi kuvaansa hän katsoa. Koska päänsä kallistaissa hän Tyynen virran pinnan ylitse Keksi kukkivaiset kasvonsa, Nousi kyynel neiden silmihin, Murhe musta rienti rintahan. "Oi Nadeschda raukka," virkkoi hän, "Miksi laittaudut noin koreeksi, Koruittakin liian kaunis oot!
Itse päälle istuneepi Kirkkahassa kunniassa, Jonk' olit kasvot katsannolta Pitkäisen tulipunaiset, Valkeimmat vaattehetkin Paljon lunta puhtahammat. Maa järisi mielellänsä, Vuoret hyppäsit ilosta.
Luku II. Jesuksen syntymisen ilmoittamisesta paimenille. Herran enkeli ilolla Paimenille Bethlehemin. Jotka valvoit vartioina, Kaitsit laumansa kedolla, Aivan ilmestyi äkistä Yöllä auringottomalla Kirkkahassa kunniassa. Pelko paimenet tapasi; Enkeli iloita käski: "Tuon teille hyvän sanoman, Ilon ilmoitan ihanan.
Mutt'et sä raukka siitä huolinut; Untani et sa muka uskonut. PILATUS: Enhän silloin järkimiehenä Tahtonut unelmia peljätä. PROCULA: Eihän se ollut unta hourivan, Vaan oli ilmoitusta Jumalan. Oi, ma aina muistan elävästi, Kuink' olin Galilean profeetan Luona vuoren ruohorintehellä Kapernaumin lähikunnahilla. Genesaretin vedet välkähtelit Aamu-auringossa kirkkahassa.
Hän alkoi: »Mikä sallimus sun johtaa näin tänne alas, ennen kuolinpäivääs, ja ken on hän, mi sulle tietä näyttää?» Ma hälle: »Eksyin erämaahan tuolla ylhäällä, elämässä kirkkahassa, ma ennen kuin ol' ijän mitta täysi. Mun siitä auttoi vasta eilis-aamu: tää ilmestyi näät eteen eksynehen, hän mua kotiin tätä tietä johtaa.»