Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Oi, jos hän palais vaan! Nuo vuoret antaisin, jos kotiin Ylämaan Heiska palais vaan! Invernessin impi. Oi, Invernessin sulo impi ei murheen hoivaa saada voi; hän karvaat veet nyt itkee vaan ja myöhään, varhain vaikeroi: "Drumossien taisto, Drumossien päivä, se raskaat tuskat mulle toi! Se taaton rakkaan tempas pois, se kolmen veikon haudan loi.
Vaan elkää hyvät imeiset Tuota ouoksi otelko, Jos mie lapsi liioin laulan, Pieni pilpatan pahasti; En ole opissa ollut, Seisonut sepän pajassa, Saanut ulkoa sanoja, Loitompata lausehia; Olen oppinut kotona, Oman aitan orren alla, Oman äitin värttinöillä, Veikon vestoslastusilla. Kiven alla kieltäjäni.
Kasvoin mie ison koissa, Veikon kaunon kartanossa, Iso ei kieltänyt oritta, Veikko kirjakorjoansa; Ori vieri väkkäränä, Korja mustina kerinä. Naitihin minä talohon, Yli kynnyksen kylähän. Viikon viivyin, kauan kasvoin, Vuotin kutsua ko'ista; Katsoin pääni kallellehen, Suuret silmät soikiaksi, Juoksevan ison orosen. Kolajavan veikon korjan Ei juossut ison oronen, Ei kolannut veikon korja.
Jos ei mennyt ois hän, Niin murskaks hänet löisin. Kumma puhe! Nyt mitä teen? Kun oikein oudot mietteet Tulevat mielehen, niin paras niist' On hyvän veikon kanssa keskustella. Toinen kohtaus. Siin' alku oli, liekö myöskin loppu? Kolmas kohtaus. Oh! neiti Sigrid! Kah kuin kalvas on hän.
Aappohan aina oli mielissään, kun sai veikon tai sisaren. Mutta se ei tiedä.» »Mistäpä se sen tietää. Mutta mikä se lienee ollut siinä, kun se piika silpasi avaimen kyökin oven suulta juuri kun minä sinne yritin. Portilla tulin ja näin nurkan takaa käden, joka avainta tavoitteli ja sen pois riuhtaisi.» »Olisiko pelännyt sinua joksikin juopoksi?»
Paistavi Jumalan päivä muuallaki maailmassa, ei isosi ikkunoilla, veikkosi veräjän suulla. Myös on marjoja mäellä, ahomailla mansikoita poimia sinun poloisen ilmassa etempänäki, ei aina ison ahoilla, veikon viertokankahilla." Neljäs runo Tuopa Aino, neito nuori, sisar nuoren Joukahaisen, läksi luutoa lehosta, vastaksia varvikosta.
Riennä, laita hautajaiset Nuoren polven pois menoksi. Kuolivatko kaiva kuoppa, Kylän koirilla kuleta Sydämmetön sisko sinne, Kurjan veikon vierehisnä Osoittaen joukkoonsa. Tässä mun sukuni nuori. AIRUT. Mutta mennyt on paraskin, Kuollut armas äityesi: Ilman lasten lämpimyyttä Sortui suurista suruista Tuonen kylmille kylille. Riennä, laita hautajaiset. Voi emoni, miksi murruit!
Kuvasta saattoi jo pian huomata, että ihminen siinä oli tekeillä. Sattui siitä isä menemään sivutse, liekö ollut menossa pellolle, vai minne. »Mitä sinä siinä teet?» kysyi hän. »Minä teen itselleni pienen veikon!» vastasi vakavana poika. »No, kuinka voit sinä sen tehdä?» kysyi hymyillen isä.
Mitä äidin ja kandidaatin sanat eivät voineet, sen vaikuttivat viimein Henrik veikon kuperkeikat ja hyväilyt. Tipsukkaa ne huvittivat; kyyneleet kuivivat puolitiessä poskien pieniin kuoppiin, joita siihen houkutteli mitä suloisin nauru.
Lämmitin metoisen saunan Metoisilla halkosilla, Hautelin metoisen vastan Metisen kiven navalla, Läksin vettä kantamahan Alta linnan lähtehestä, Kaupungin kasarisella, Kuparilla kultaisella; Käskin veikon kylpemähän. Veikko kylpi kyllältehen, Valoi vettä vallaltehen: "Hyvin teit sikkoseni, Laitit kylyn veikollesi!"
Päivän Sana
Muut Etsivät