United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun sitte sanoi olevan Taattonsa talon pihalla Eestakaisin astumassa: Taatto pellon kynnännässä; Maammosensa paimenessa Kesän mennehen kisoissa, Silloin maammonsa makasi Lapsisaunassa samassa; Veljensä ve'en varassa Vähäll' äiän ottamassa: Veli veellä onkimassa.
Jo tuli veellä viruttaatse, Itki päivän, itki toisen, Itki kohta kolmannenki, Vieri viimen kuolemahan, Muuttui mullan muotoiseksi. Kaatui rauan karvaiseksi. Lunastettava neiti. Venäläinen vainolainen, Karjalainen kiertolainen Soutelevi, joutelevi, Nientä niemen kiertelevi Ympäri Yläsen nientä, Kahen puolen Kangasnientä.
Vilppahalla veellä aina juottelet sa juuren, että lehvät voimakkaina taivahalle nousisi. Illoin tuulten uinuessa nukun vienoon loiskinaas, hiljaa aamun auetessa laulus herättää mun taas. Ja kun kanssa syksytuulten taasen käyn mä painimaan, silloin kuiskees vienon kuulten tuosta voimaa uutta saan.» Noin se kummun lähtehelle kuusi kuiski lempien.
Siitä syntyi suuri seura, Kirjaseura kiitettävä, Joka alkaapi aluksi Opetella orpolasta: Silmät siistiipi liasta, Kaulan karstasta puhisti, Korvat kanssa kaunihiksi, Vartalon valeli veellä, Saippualla valkiaksi, Hapset harjasi hyväksi, Kähäräksi kaikki tyynni, Rinnat kaunisti kukilla, Panit paian palttinaisen, Valkoisen valitun liinan.
Virkki orja orren päästä, Paimo patsahan nenästä: "Oi on kukki jalkaseni, Ellös syökö kostitsoita! Jospa tietäisit vähäsen, Ymmärtäisit pikkaraisen, Tok' et noita söisikänä Uuen vävyn antehia, Lapsesi lähettämiä." "Sano, sano orja rukka, Mi on tässä kostitsoina?" "Jos sanon emäntä rukka, Tulet veellä viruttaatse, Muutut mullan muotoiseksi, Kaaut rauan karvaiseksi."
"Näet korvon kallellansa: ota korvonen olalle, vesikappa kainalohon, ala astua ve'elle; kanna korvo kaunihisti, kuleta korennon päässä! Tule tuulena takaisin, astuos ahavan lailla, viikon veellä viipymättä, kaivolle katoamatta, ettei appi arveleisi, anoppi ajatteleisi kuvoasi katselevan, itseäs' ihastelevan, verevyyttäsi vetehen, kauneutta kaivosehen!
Hämärry ei, ei valkene kaartaa vaan Hopeisna, kulta-päivyen sijaan, yö Venettä, hiljaa keinuvaista Veellä, mi huuhtovi Lemun nientä. Nyt surren nään ja riemuten seudut nuo, Miss', nuorukainen sie ikävöimä, sait Maineesi, Ramsay kutsuit urhot, Lippua suojaten, ympärilles.
Kansain pää heti nous Agamemnon, nousi Odysseus myös monineuvo; mut toi valan vahvisteet, pyhät uhrit, koolle ja viiniä kaas sekomaljaan airuet oivat, veellä he pirskoittain kädet huuhteli valtiahitten.