Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
"Syödä mato!" huudahti Teresia. "Ja purra se kuolijaaksi!" huokasi Aina. "No mitäpä siitä", nauroi Lauri. "Nyt se matelee pöydällä", parkasi Teresia jälleen. "Puhalla se pois!" sanoi iso sisar. "Polje kuolijaaksi!" ivasi Lauri. Mutta Teresia otti vadelman lehden, lakasi varovasti madon lehdelle ja kantoi sen pihalle. Silloin huomasi Aina varpusen istuvan aidalla ja ahneena väijyvän matoa.
Helka oli juuri kuin varpusen poika, joka pesän laidalla räpistelee lentoon lähtemäisillään, vaikka eivät siivet vielä kannattaisikaan. Hän ei voi mitenkään tyytyä enää emänsä komennon alle; se tahtoo itse hallita itseään. Avarammalle alalle se tahtoo päästä, pois tuosta ahtaasta pesästä.
"Varpusen Lauri! onko hän sinun isäsi? Miksi eilen valehtelit minulle?" huusi patroni valmiina kurittamaan Heikkiä valheesta. "En minä valehdellut!" kiirehti Heikki huutamaan, "ette minulta isääni kysyneet". "Lauri Varpunen!" kertoi patroni, "ja hänen jalkansa on leikattu poikki, sanoit? Kuka leikkasi ja miksi?" "Tohtori leikkasi.
Hän pyysi minulta lintua ja esitteli että me menisimme ulos, jotta hän muka voisi tarkemmin katsella. Minä myönnyin ehdolla, että jos hän päästäisi linnun karkuun, saisi hän hankkia minulle toisen siaan. "Voi kuinka kaunis tipa", virkkoi hän, silitellen sormellansa varpusen päälakea. "Tipa, tipa!" lisäsi hän vielä, päästi kouransa auki ja huojutti käsivarttansa. Varpunen pyrähti lentoon.
Meillepä onnekas on tämä Zeun, hyvinsäätäjän, merkki, 324 myöhään täyttyvä, myötään myös ikikunnian tuova. Niinkuin niellyt on kyy tämä varpusen poikasinensa, kahdeksan emo yhdeksäs, elon-antaja armas, myös saman verran vie sota vuosia meiltä, mut kons' on kymmenes, valloitamme jo kaupungin katulaajan. Lausui tietäjä näin, ja se varmaan kaikki jo täyttyy.
Sydämellä, joka kapteenin rikoksia kauhtui, mutta joka iloitsi siitä että salaiset pahuudet vihdoin olivat tulleet ilmi, palasi provasti viskaalin seurassa kotiin ilmoittamaan, että Varpusen Heikki oli niinkuin Eeva oli sanonut Rytilän hovin oikea omistaja, patroni Kaarle Kornman. Monta monituista kertaa ennen oli kapteeni kulkeissaan K n kaupungin ja Rytilän välin miettinyt asioitansa.
Mutta semmoista helvettiä ei voi kestää kauan. Ehkä hän jo kuukauden perästä on kuollut ja se joka huomaa kaatuvan varpusen, armahtaa varmaankin orpoa lapsiraukkaa! Nyt ei kukaan voi pelastaa häntä noiden hirviöiden kynsistä. Hyvää yötä nyt!
"Vai oli Jolsan Matti taasen liikkeellä... Mutta min tähden et sinä enää viihdy Varpusen luona?" "Mitäpä minulla enää Varpusella on tekemistä? Tila on pieni, siinä on väkeä jo yltäkyllin nyt, kun Loviisa on naitu ja Antti ja Liisa jo ovat aika-ihmisiä, vieläpä Eevakin. Minä voin Lauria paremmin auttaa, jos hänestä tulee raajarikko, siten että annan hänelle osan palkastani.
Tuli yöksi viereheni, Sitte yön levättyänsä, Astui aamulla varahin, Meni naurihin tekohon, Teki tielle naurihinsa, Pani kissan kyntämähän, Varpusen vakoamahan, Itse paaelle paneutui, Nukkui nurmimättähälle. Repo ja jänis. Repo itki reilitteli Kiven päällä kyykyllänsä, Kahen kaupungin kesellä, Kolmen linnan kuuluvilla; Jänis juoksi katsomahan: "Mitä itket, repo rukka?
Minusta te näytätte samanlaiselta kuin mies, joka otsansa hiessä koittaa nostaa kivilohkaretta varpusen höyhenen päälle, ett'ei tuuli sitä veisi muassaan." "Mikä on pientä ja mikä on suurta?" Aristarkhos kysyi.
Päivän Sana
Muut Etsivät