Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Hukkaan menisi koko työni ja kaikki vaivani, jos kadottaisin ainoan perilliseni. Sama on, jos hänet sitten kouluunkin lähetän. Se on niinkuin antaisin hänet silloin pois ja lahjoittaisin Helsingille. Ei tule vuorelaisten eikä niemeläisten osaksi se hedelmä, jonka niin hänestä kasvatan. Kenenkä hyväksi tuleekaan. Ehkä on järkeni sitä liian hidas ymmärtämään.
Minun omaatuntoani painaa hirmuinen salaisuus, jota en ole tohtinut kenellekään ilmoittaa, mutta minä en tohdi sen kanssa mennä Jumalan tuomioistuimen eteen, jos en minä sitä ilmoita. Minulla ei ole yhtään ihmistä koko maailmassa muita kuin sinä, rakas kälyni, jolle voisin sydämeni avata, mutta sinultakin on minun täytynyt salata tähän asti tuo hirmuinen omantunnon vaivani. Voi rakas kälyni!
Mutta sitten kului pitkä aika, ett'ei mitään kirjettä tullut. Ja surullinen se oli ja raskas, jonka Åsbjörn vihdoin sai. Siinä hän kirjoitti: "Paha onni minua kuitenkin seuraa. Se pankki, johon panin rahani, on mennyt kuperkeikkaa. Kassanhoitaja on karannut ja vienyt rahat mukanaan. Siinä meni kerrassaan kaikki hikeni ja vaivani. Minulla oli juuri sen verran koossa, että alkoi riittää.
Viimeinkin monta päivää turhaan etsittyäni sain työtä lupaan eräässä kaakelitehtaassa kaupungin ulkopuolella. Mieleni tuli siitä iloiseksi; toivon varmuus täytti sydämeni; kaikki entiset vaivani unohdin ja häpesin sitä, että olin antautunut jumalisuuden harjoituksiin. En osannut suinkaan aavistaa, että paljoa suuremmat vaivat ja kovemmat kohtalot olivat vielä edessäni.
Mua mustat silmäsi tutkii, Kai tuota katsees ties: "Ken liet, mikä sulla on vaiva, Sa vieras, sairas mies?" Olen laulaja saksalainen Ja kuuluja Saksanmaan; Kun mainitaan nimet parhaat, Myös mun se mainitaan. Mikä vaivani, lapsi, sen tietää Moni miehiä Saksanmaan; Kun mainitaan pahin tuska, Myös mun se mainitaan.
Te tunnettehan vaivani, ois teidän myös lääke tunnettava, maukkaaksi se tehtävä, jott' ei mun oisi pakko, pois tuskistani päästäkseni, kestää vain yhä suurempia tuskia. Sä myöskin hymyilet, mut totta on se; omasta suustaan liet sen hältä kuullut? ALFONSO. Useinkin kuullut sekä anteeks suonut.
Sisälliset vaivani enentyivät suuresti, kun näin, kuinka hän rangaistukseksi näpähytteli sen tylppää kuonoa, sillä välin kuin se vilkutti silmiänsä, nuoleksi hänen kättänsä, mutta yhä murisi itseksensä, niinkuin vähäinen kontra-baasi. Viimein se viihtyi hyvin sen sopi viihtyä, Doran kuoppainen leuka pään päällä! ja me astuimme tuonnemmaksi ansaria katsomaan.
Minä tein aikanani työtä leipäni edestä, olin nälissäni tuota kunniatani säilytellessäni, josta sinä näyt niin suurta huolta pitävän, mutta turhiksi huomasin vaivani, kärsivällisyyteni rupesi päivä päivältä loppumaan. Näin kuinka toverini tepastelivat kadulla hienoissa vaatteissa huolettomina, iloisina. Tulit sitten sinä luokseni. Olit vielä suuremmassa hädässä kuin minä.
Tuomas makaa vuoteellaan, saamatta unta; Elias yhä on hänen mielessään, eikä hän voi unhottaa, että hän näki hänet Jerusalemissa etumaisimmassa sijassa. Tässä näin hän siis pääsi minun edelleni. Tietämätöntä on, hyväksyykö Jumala minun vaivani vai ei, mutta hänen työnsä ovat kelvanneet Herralle.
Siis on hän sen ottanut! Nojautuu sanattomana kaivonkantta vasten. Itsekseen. Tätä vielä puuttui! Oo sinä konna! Voi kauheata! Niinkö suuresti olen minä erehtynyt. Näinkö sinä maksat minulle vaivani, hellyyteni. Voi sinä kurja raukka! Epäilen vielä pahempaakin, mutta sitä en tahdo sanoa. Se kyllä vielä ilmi tulee itsestään. Kauheata, kauheata! Minä säälin teitä, matami.
Päivän Sana
Muut Etsivät