Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
Ruustinnan itsensä tosin tiedettiin salaisesti kallistuvan samaan suuntaan, mutta julkisesti hän ei koskaan tehnyt mitään vastoin herransa ja miehensä tahtoa. Ja rovasti itse oli pysyttäytynyt kamalan äänettömänä koko asiasta; jos siitä puhumaan ruvettiin, hän käänsi vakaana ja vaiti ollen selkänsä.
Suvaitkaa siis, Te kansan edustajat, meitä kuulla Ja rahvahassa suosimalla puoltaa Mit' aiomme nyt päättää. SICINIUS. Sopumielin Olemme tulleetkin; ja sydämmemme Se kunnioittaa mielellään ja puoltaa Tän istuntomme esinettä. BRUTUS. Niin, Ja vielä mieluisemmin, jos hän tahtois Parempaa kansast' ajatella vasta Kuin tähän saakka. MENENIUS. Se ei kuulu tähän. Parempi olla vaiti.
Siitä me sitten ajoimme järven yli toiselle rannalle yhteistä kotiamme kohti. Näetkö tuolla, tuolla se on, missä on iso pykälä metsässä taivasta vasten, vaikka ei vielä näy huoneita. Tällä järvellä me ensi kesänä yhdessä purjehdimme ... olen sitä niin kauan haaveksinut ja toivonut ... minulla on aivan uusi sievä purjevenhe... Miksi olet noin vaiti? Sano, mitä sinä nyt ajattelet...
Mitäs meinasit, Matti, saarnasta? kysyi isäni. Tuima oli ja totuutta täynnä, vastasi Matti, ja niin se provasti ne sanansa paiskelee pitkin kirkkoa aina peräparven trapuille asti. Kyllähän se niin on, terävät ovat sanansa ja nasevat. Vaiti oltiin taas vähän aikaa; hiki hatussa marssimme pitkin metsäpolkua kohti kotiamme.
Sotamiehet olivat vaiti. Vakaumuksen kieli oli vaikuttanut ja kukistanut kapinan. He hajaantuivat vähitellen eivätkä enää halveksineet päällikkönsä heille toimeenpanemaa keskitystä. Kreivi Bernhard laskeutui alas vallilta ja meni isänsä telttaan. Olen antanut kunniani takuuseen edestänne sanoi hän yksikantaan, luoden isäänsä omituisen surullisen ja läpitunkevan katseen.
Jumalan kiitos ja kunnia; hyvinhän kaikki kävi. Tuomas oli vaiti. Kyllähän jalkani minut sinne saattoivat, mutta olikohan minun sydämeni siellä, tai joku muu... Se on Herran huoli, veliseni. Jätä se Herran haltuun. Paluumatkallani poikkesin myös siihen mökkiin, jossa sinä erosit minusta, kun... Elias säikähti, hätääntyi. Se oli Jumalan sallimus, veliseni, Jumalan sallimus. Etkös käy tupaan?
Ja kuin on voiton kilpa jollakulla ja saapuu aika häviönkin hälle, min mieli murtuu, sydän itkee silloin, niin mulle peto rauhaton tuo teki, mi käyden vastahani verkallensa mun tunki sinne, kuss' on Päivä vaiti. Alemma noin kun aina vierin, sattui silmiini miesi, jolta vaitiolo jo pitkä näytti kielen kangistaneen.
COMINIUS. Pois kätes, vanhus! CORIOLANUS. Pois, mätäkontti! Muuten luusi maalle Pudistan vaatteistas! SICINIUS. Avuksi, miehet! MENENIUS. Molemmin puolin siivoutt' enemmän! SICINIUS. Tuo teiltä tahtoo kaiken vallan riistää. BRUTUS. Aediilit, kiinni häneen! KANSALAINEN. Kuolkoon, kuolkoon! 2 SENAATTORI. Aseita tänne, aseit', aseita! Sicinius, Brutus, Coriolanus, seis! KANSALAINEN. Vait, vaiti!
Silloin muori kiivastui lopultakin pauhaamaan vastaan. Ennen maailmassa ei hän ollut kuullut mokomaa villitystä. Hänelle ei tarvinnut tulla semmoista puhumaankaan. Kiittäisi, vaivainen ihminen, Jumalaa, että sai edes palan suuhunsa ja vaatteet päälleen... Kukkelman kuuli kerrankin suoraa puhetta. Kovin kiihtynyt ei hän ollut. Hän ällistyi ... ja pysyi sitten vaiti.
LADY MACBETH. Voi, heränneen heidän pelkään Ja tekemättä jääneen työn; ei rikos, Vaan yritys se meidät tuhoo. Vaiti! Asetin valmihiksi miesten puukot; Ne huomasi hän kai. Jos ei hän olis Isääni muistuttanut nukkuessaan, Min' oisin tehnyt sen. Mun mieheni! MACBETH. Nyt on se tehty. Kuulitko sa mitä? LADY MACBETH. Yöhuuhkan huudon vaan ja sirkan laulun. Puhuitko sinä? MACBETH. Milloin?
Päivän Sana
Muut Etsivät