Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Mutta hänen oli niin äärettömän hyvä olla tämän mykän ajatuksenvaihdon jälkeen, ettei hän ollenkaan enää tuntenut yksinäisyyttä eikä loukkaantumista, vaan koskettaen kädellään eväskorin päällä olevaan vaippaan kysyi kauppaneuvoksettarelta eikö olisi syytä viileyden vuoksi ottaa sitä hartioilleen. Todella, antakaa vaan tänne, sanoi rouva peräpenkiltä, ojentaen kätensä vaippaa ottamaan.
Mutta kuinka saadaan tuosta pohti kussa kunkin pilvet junnailevat tuolla taivaalla? Missä on esimerkiksi minun liutani? KONRAD. Onpa siinä ensin pieni askare. Niin, jos nyt mielitte hieman nostaa ylös sitä pimeätä vaippaa, joka verhoo teidän tulevaisuutenne, niin katsokaat mikä on ensiksi tehtävänne.
CORIOLANUS. Sen heti teenkin; ja kun itseni Näin jälleen tunnen, menen senaattiin. MENENIUS. Ma seuraan teitä. BRUTUS. Me odotamme kansaa. SICINIUS. Hyvästi! BRUTUS. Ylpein mielin kantoi Hän halpaa vaippaa. Päästättekö kansan? SICINIUS. No, ystävät, tuon miehen valitsitte? 1 KANSALAINEN. Niin, äänemme hän sai. BRUTUS. Jumala suokoon, Ett' ansaitsis hän lempenne! 2 KANSALAINEN. Niin, amen!
Mutta kuvat tuskin näkyivät yltympäri neulottujen helmien ja jalokivien alta, jotka tekivät vaipan niin raskaaksi, että laahuksen kantajien apu oli todella tervetullut. Kummassakin käsivarressa oli kolme leveää kultarengasta. Diadeemi oli puhdasta kultaa ja sen päällystän muodosti kaksi komeata helmikaarta. Vaippaa kiinnitti oikealla olkapäällä kallisarvoinen solki.
Käsivarsissa oli kaikenlaisia kalliita helyjä, ja lakki oli, paitsi kotkan sulkasella päällikkö-arvon merkillä koristettu kultavitjoilla, jotka olivat useammin kerroin käärityt sen ympäri ja kiinnitetyt suurella, helmistä kiiluvalla pitimellä. Rintasolki, joka piti kiinni vaippaa, oli myös kullattu, suuri ja taidokkaasti taottu.
Tuli kerjuri vastahan tiellä: »Ropo köyhälle, herra, suo! Ei varrellein edes vaippaa hän jättänyt, ryöväri tuo.» Pyhä Martti, mahtava piispa, ei miettinyt kauempaa, löi kahtia vaippansa kalliin: palan suuremman kerjuri saa.
Hälläpyörä 17/3 1872; Kaikuja Hämeestä 1872. Kuin luonto, joka, taimellansa vasta, Odottaa valoa, mut taivahasta Saa raetta ja kylmää tuulta vaan, Niin on myös täällä näyttötaiteen laita, Ei usein päivä sitä vaippaa taita, Jok' eroittaapi taivahan ja maan.
Sun kärsimykses taakkaa helpoittaa Ei tahdo vielä taivahinen Ukko Eik' ottaa murheen vaippaa hartioiltasi Hän yhä suuttunut on sinulle Ja hartaat avunhuutos hylkää hän. Voi, on sun kohtalosi tukala, Kun heitti sinun korkein jumala Nojalle oman kovan onnesi Ajalla, jolloin hänen avustaan Ois sulla ollut tarvis suurempi Kuin ennen milloinkaan!
Mirjam juoksi nopeasti portaita ylös ja katseli kuutamossa hopealta loistavaa valkoista vaippaa kauan, kauan kunnes se häipyi kaukaisten varjojen joukkoon. NELJ
Heidän telttamaiset, seipäistä ja haarukoista tehdyt majansa voidaan kuormahärillä helposti mukana kulettaa. Köykäinen heittokeihäs, jousi ja nuoli ovat heidän tavallisina aseinaan. Erästä lammasnahkaista vaippaa käyttävät he päivällä verhonaan ja yöllä vuoteenaan. He rukoilevat kuuta ja kaunista ilmaa. He pelkäävät alituisesti pahoja henkiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät