United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
CORIOLANUS. Sen heti teenkin; ja kun itseni Näin jälleen tunnen, menen senaattiin. MENENIUS. Ma seuraan teitä. BRUTUS. Me odotamme kansaa. SICINIUS. Hyvästi! BRUTUS. Ylpein mielin kantoi Hän halpaa vaippaa. Päästättekö kansan? SICINIUS. No, ystävät, tuon miehen valitsitte? 1 KANSALAINEN. Niin, äänemme hän sai. BRUTUS. Jumala suokoon, Ett' ansaitsis hän lempenne! 2 KANSALAINEN. Niin, amen!
4 KANSALAINEN. Toivomme, että saamme teistä ystävän, ja annamme teille äänemme kaikesta sydämmestä. 3 KANSALAINEN. Olette saanut monta haavaa isänmaan palveluksessa. CORIOLANUS. En tahdo tietoanne vahvistaa niitä näyttämällä. Suuriarvoisina pidän äänenne, mutta en tahdo kauemmin teitä vaivata. MOLEMMAT KANSALAISET. Jumalat teille iloa suokoot, sitä toivomme sydämestämme!
Kirje päättyi sanoilla: Jos nyt pitäisit huolen Nelma-parasta kun meillä ei ole varoja ja on oltu terveitä, jota herran lahjaa toivotamme sinullekin. Hyvästi niin kuin Käestä käteen, vaikkei kätemme ylety eikä äänemme kuulu. Kukkelman vakuutti uudestaan kyllä pitävänsä tytöstä huolen ... niin kauan kuin Nelma häntä tarvitseisi; ja se olisi kauan! Kukaan ei saisi Nelmaan koskeakaan!
Minä en tahtonut mainita häntä teille silloin enkä tahtoisi nytkään; mutta hän on se, jota tarkoitan ja jonka kanssa meidän tulee neuvotella. Ymmärrättekö?" "Liian hyvin, Sir", vastasi hän. Me olimme alentaneet äänemme melkein kuiskaukseksi ja jatkoimme puhettamme yhtä hiljaa. "Te sanotte nähneenne hänet. Luuletteko voivanne löytää häntä? Minulla ei ole toivoakaan kuin sattumalta löytää häntä".
"Kyllä jaksamme; tänne ei käy jättäminen yhtäkään; siitä saat olla varma, että ruotsalaiset ovat niitä ensi yönä nuuskimassa. Nyt sinun, Pekka, on jäätävä jälkeen vähäksi aikaa ja sitten seurattava meitä. Kun kuulet meidän äänemme, pysähdy taas; jos ruotsalaiset ajavat meitä takaa, niin huuda! Pidä vaari, että olet suojassa."
Ja se on totista totta tämä, eikä ole siinä sanaakaan liikaa, sillä me olemme sen omin korvin kuulleet ja omin silmin nähneet. Mutta kun me sen kuulimme ja näimme, laulut, laukaukset, hoilotukset ja ilotulien loimon, niin murhe mursi mielemme ja itku tyrehytti äänemme, ja Herran virsi katkesi kurkkuumme. Kuului ensin yhä eneneviä nyyhkytyksiä naisten puolelta ja sitten huokauksia ja voikahduksia.
Oi, ilmoita sinä sulohuulillasi sille ylhäiselle, että minä häntä rakastan, että tulevana yönä häntä odotan kristallivesillä, raikkailla laineilla, joille kuu suuta antaa; siellä hänelle hyvähajuiset mesiruusut vastaan tuoksuvat, siellä hän on lepäävä kuninkaan kainalossa, ja autuaasti yhdistettyinä sitte meidän äänemme kaikuvat uneilevalle mailmalle."
Hetki oli erittäin otollinen siihen synkkään tunnelmaan, johon Méraut ruumiillisesti ja henkisesti väsyneenä vaipui kuunnellen sisäisiä muistojen ääniä ympäristön täydellisesti vaietessa. Koko luonnon näin nukkuessa tuntuu näet ikäänkuin alkaisi meissä paremmin kuulua sisäinen äänemme ja sen hiljaiset tarinat sielumme taisteluista.
Mutta sen ma sanon, että jos hän vaan kansaan suotuisi, ei olisi toista sen ansiokkaampaa miestä. Meidän ei sovi kaikkien seisoa näin yhdessä, vaan lähestykäämme häntä yksi, kaksi tai kolme kerrassaan. Hänen tulee pyyntönsä esittää yksityisesti; näin tapahtuu jokaiselle meistä se erityinen kunnia, että saamme kukin antaa oman äänemme omalla suullamme.
Ainoastaan yksi meidän on vielä sallittu huomata: ne hämmästyttävät ja toisinaan vihamieliset muodot, joissa, milloin täydelleen itsetiedotonna milloin jollain lailla tietoisena, tuo eriskummallinen virta, jota elämäksi sanotaan, ilmenee, tuo virta, joka meitä itseämme elähyttää samalla kertaa kuin kaikkea muuta, ja joka juuri on se voima, mikä tuottaa ne ajatuksemme, jotka sitä arvostelevat, samoin kuin heikon äänemme, joka ponnistelee voidaksensa siitä puhua.