Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Sillä nuo hienot raidat ovat pikku aaltojen jälkiä, ja pikku aallot ovat meren kutritukkaisia lapsia, jotka välkkyen leikittelevät hienolla hiekalla. Joka kerran kuin myrsky pauhaa, sanoo meren kuningas Ahti hyökylaineillensa: "Menkää kallioita vasten!
Läpi niityn kulki pieni puro, välkkyen ja hypellen monivärisien kivien yli, siellä täällä muodostaen pienen putouksen, veden taittuessa jonkun kallionlohkareen yli. Silmissämme olivat nämät pienet kosket yhtä merkillisiä, kuin Niagara ja kaikki muut suuret vesiputoukset, joille täysikasvuinen, hieno maailma nykyaikaan vaeltaa.
Sillä kun luotasi poiss' olen, on mulle elämän kiivain, meluisin liike vain harso, jonka läpi sun olentos edelleen, niinkuin pilvissä, näen: välkkyen vastaani lempeänä, uskollisna, niinkuin revontulten vaihtuvain valojen halki ikuiset tähdet loistaa. Jalo olkoon ihminen, avulias ja hyvä, sillä se yksin erottaa hänet kaikista olennoista, joita me tunnemme.
Kohti Akhilleus syöksyi myös, sydän kiihkoa tuimaa tulvillaan; poven eess' oli suojana kiiltävä kilpi, kaunis, taitehikas; kypär' otsallaan neliharja välkkyen nyökkyi; kultaiset kuvun ympäri jouhet hulmusi, joista Hefaistos ol' uljaan laatinut töyhdön.
Regina aikoi nopealla hyppäyksellä rientää eteenpäin silloin kuului laukaus ääntä päästämättä vaipui hän käsipuuta vasten se murtui kahtia. Ja portaan korkeudelta putosi ruumis kuin tumma, eloton möhkäle alas virtaan. Välkkyen loiskahti vesi, kivet matalassa pohjassa vierivät kolisten.
Auringon paisteessa välkkyen virtasi Seinejoki heidän ohitsensa ja vastapäätä taas näkyivät Tuileriesin kiviröykkiöt ja viheriät puut, mutta vallan edessä oli heillä tuo ristimastoinen »koulufregatti» nostaen mastojensa huiput aina rantakadulla kasvavain puiden oksiin saakka, joita kivisellä suojamuurilla lepäävät, kaupaksi olevat optilliset värilasit heijastelivat.
Menin suoraa päätä kutomaoppiin! nauroi Ingrid hampaat välkkyen. Otto purskahti myöskin nauruun yhtä välkkyvin hampain. Pitsiäkö kutomaan? Ei kuin rälliä! ja taas he nauroivat molemmat. Eikö saa olla lasi punssia, maisteri Hagman? sanoi upseeri salista tullen. Otto, Saako luvan olla? Ingrid kävi yht'äkkiä totiseksi. Ei kiitoksia ... en minä nyt, sammalsi Otto.
Vihdoin nousi kuu; sen epätasainen valo leijaili Rhein'in pinnalla; kaikki kirkastui, synkeni, muuttui, viinikin tahkotuissa laseissamme hehkui salaperäisesti välkkyen. Tuuli oli hiljentynyt, laskenut siipensä kokoon ja asettunut täydellisesti; yöllinen hyvänhajuinen lämpö nousi maasta. Onpa jo aika lähteä, huudahdin minä; muuten en enää saa käsiini ehättäjää! On aika, kertoi Gagin.
Me, salatietoiset tunnemme hänen oikean nimensä: Hermes, salamavyön omistaja.» »Katso!» Arbakes vastasi. »Olen se.» Tätä sanoessaan hän aukaisi viittansa ja paljasti tulenhohtavan vyön, joka välkkyen ympäröi hänen rintaansa; sen keskessä olevaan metallilevyyn oli kaiverrettu joitakin miltei näkymättömiä merkkejä, mutta velho ne näytti hyvin tuntevan.
Silloin piti oleman tappelu Ilekentällä; siellä olin ensi kerran muassa. Aurinko nousi, ja välkkyen säteilivät tuhannet kirkkaat asehet. Maunu ja kaikki hänen miehensä astuivat esiin, ikäänkuin kisahan; minä yksin tunsin sydäntäni ahdistavan. Ankarasti raivasi meidän seurueemme itsellensä tietä; mutta minä en voinut olla mukana minä olin pelkuri!
Päivän Sana
Muut Etsivät