Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
MARTHA. Minäkös niitä kaikkia muistan. ELISABETH. Jotain kumminkin. Koettakaa, ettekö voisi ? MARTHA. Hän vaan oli tuskainen kovin, että uhkasi jo mennä järveenkin. PASTORI. Siinä sen kuulet! MARTHA. Ka, minkätähden minä en muistaisi? Eihän siitä ole pitkää aikaa kulunut. PASTORI. Uskotko nyt? ELISABETH. Mitä meidän on tehtävä, Henrik? PASTORI. Menemme ulos etsimään, joka mies. Marthakin.
Uskotko sinä myös sen? ESKO. Niin se kaiketi olla mahtaa. Mikon käsken keräjiin myös. Ehkä näit puitten välistä sinä hänen lyövän minua korvalle? ANTRES. En nähnyt! ESKO. Sano järkähtämätön totuus! ANTRES. En minä nähnyt, en minä nähnyt! ESKO. Aatteles, jos täytyy sun panna kaksi sormea kirjan päälle! ANTRES. En nähnyt sittenkään.
Odota nyt sinäkin miestäs, hän tulee kyllä. Hyvä Jesus on varmaan hänet herättävä uudestaan ja hänet saattava sinun luokses, mutta meidän, Olga, täytyy molemmin jättää tämä asia Jumalan huomaan, ei hätäillä eikä tahtoa pakolla saada mitataan edistymään. Mutta meidän täytyy vaan uskoa, että se tapahtuu! Uskotko sinä?" "Uskon, minä uskon, isäni, mutt' auta minun epäuskoani!"
Uskotko, lukija, että tuo viaton, veitikkamainen huomautus, lieneekö puhuja sitte lausunut sen tarkoituksella vai sattumalta, todellakin kosketti jonkinlaista narrimaista mustasukkaisuuden vivahdusta, jota olin tuntenut aina siitä saakka, kuin rouva Leete kertoi minulle, että Edit Bartlett oli mennyt naimisiin.
Uskotko, että olen nyt kahta vertaa onnellisempi? Niin, Johannes JOHANNES. Mitä sinä kiemurtelet siinä? Uskotko, sano? ANNA LIISA. Kyllä mutta päästä minut jo pois, päästä, hyvä Johannes. JOHANNES. Mihin sinulla on kiire? ANNA LIISA. Kangasta luomaan. Eihän tule vihkimäleninki valmiiksi tällä tavoin. JOHANNES. Niin, vihkimäleninki! Ajatteles, että meillä kolmen viikon perästä on häät!
Mihinkäpä hän lähti? Täällä hallitsijatar, kuningatar! Uskotko sinä, että hän jaksaisi veljensä hovi-ilmoissa kehiä kaiheita päiviä pääksytysten tai Italiaan mennä ja siellä haikailla vanhoissa sukulais-keskuuksissa?
Mutta kuinka monta vertaa suuremmaksi hänen kauhunsa kävi, kun aave riisui pois kääreen päästänsä, niinkuin siitä olisi ollut liika lämmin sisässä, ja alileuka lonkahti alas rinnalle! Scrooge vaipui polvillensa ja pani kätensä ristiin kasvojensa eteen. "Armoa!" hän lausui. "Kamala ilmiö, miksi kiusaat minua?" "Sinä mailmaan mieltynyt ihminen!" vastasi aave, "uskotko minua vai ei?"
ANNA LIISA. Hyvä Jumala etkö sinä sitten lainkaan käsitä, että minä rakastan Johannesta, enkä sinua. Enkä minä ikinä tahdo purkaa hänen kanssaan, en sinun enkä kenenkään houkutuksista. Uskotko minua nyt viimeinkin? MIKKO. Minäpä rakastan sinua, Anna Liisa, ja tahdon saada sinut takaisin, ja minä sinut otan neuvolla millä hyvänsä. Minä en anna sinua toiselle, en jumaliste annakaan!
Pitkän äänettömyyden perästä oli sulhanen ensimmäinen alottamaan uutta puheen-ainetta. "Rosa, rakastettuni", sanoi hän, "tämä ihana auringonlasku on hyvänä enteenä meidän avioliitollemme, se lupaa toista kaunista päivää huomiseksi". Morsian hymyili ja punastui. "Uskotko sinä todellakin ennusmerkkejä, Charles?" sanoi hän.
Ennen kuin sinä tulit minun luo, istuin minä täällä ja tuskailin sanomattomasti tässä ahdistavassa ja jäytävässä surussa Niin? Ja uskotko, Asta ? Hm Niin mitä? Keskellä tuskaa takerruin arvailemaan, mitä on päivälliseksi tänään. Niin, niin, kunhan se vain on leväykseksi, niin Miten onkaan hyvä, että sinä olet minulla, Asta. Siitä minä olen niin iloinen. Iloinen, iloinen keskellä surua.
Päivän Sana
Muut Etsivät