Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Mutta ken, niinkuin me, monta vuotta on nähnyt ja rehellisesti kärsinyt hänen tähden kurjuutta, sille se on vaikeata... Uskotko kaikki todeksi, mitä on tuossa kirjeessä?... Niin, niin, polvillaan hän todellakin tulee, vaan ei pyytämään anteeksi; kyllä kai, sillä sitä ilman on hän elänyt monta vuotta ja on kyllä menestynyt ei, ainoastaan rahaa hän tahtoo.
"Minä olen hänelle näyttänyt, että hän on tyhjän-toimittaja, nastojen-nyppiä. Minä en kiellä sitä. Minä olen häntä soimannut pahasti ja hänelle sanonut, mitä suuhuni on tullut, ja jota karvaammaksi hänen mielensä on käynyt, sitä hauskempi on ollut minun olla". "Anni, uskotko sinä helvettiä olevan?" "Täytyyhän minun uskoa, koska te molemmat olette minun edessäni.
Attila ymmärsi isänsä. Hän olisi itse vastannut samoin, ja nyt tuli heidän ainaiseksi käydä yhdessä. Isä, pyysi hän, älkäämme enään koskaan erotko. Kun olemme löytäneet toisemme, en voi enään teitä jättää. Mutta Löfving pudisti kieltävästi päätänsä: Uskotko että minä nuoruudessani tapoin parhaimman ystäväni ja tein ainoan lapseni isättömäksi palvellakseni maani voittajia?
"Voi jos Jumala antaisi meille meidän Taavimme takaisin", oli Lotta huo'annut ja monta monituista kertaa kysynyt mieheltänsä: "uskotko sinä Taavin pääsevän vapaaksi?" "Uskon, uskon.
Uskotko, että, jos jokaisella miehellä on lumouskalu, kuulat, jotka molemmilta puolin ammutaan, katoavat pilviin, tekemättä mitään vahinkoa? En ymmärrä sinua. Sinä olet niin laimea uskossasi, sitäpä täti Mariakin valittaa Miksi et vastaa kysymykseeni? Siksi, että se sisältää ivaa sellaisista asioista, jotka ovat minulle pyhiä. Ivaa? Kaukana siitä.
Mutta ehkä useimmin tietäjille. Sillä heillä olisi niin monta totuutta, joita he tahtoisivat ihmisten lapsille lahjoittaa. Mutta ihmisten lapset eivät tahdo ottaa vastaan niitä. Uskotko aina tietojesi totuuteen? En aina sitäkään. Ja nepä ne lienevätkin juuri vaikeimpia hetkiäni. Mitä silloin teet? Painan silloin pääni alas nöyryydessä ja tunnustan, etten varmuudella tiedä mitään.
Tämä Elli on oikea metsäläinen, sanoi neiti Skytte nauraen, mutta me olemme jo koko hyvät tuttavat toistemme kanssa. Uskotko, Aadolf, hän on suonut minulle sen kunnian, että kutsuu minun joskus tulla häntä tervehtimään? Ja arvaa mitä hauskuutta hän tarjoo?
Kuinkas kävi! huusi hän heittäen miekkansa sängylle, se mies on varmaan itse paholainen; hän katosi kuin kummitus, kuin haamu, kuin aave. Uskotko aaveita? kysyi Athos Porthokselta. Minä en usko muuta kuin mitä näen, ja kun en ole aaveita nähnyt, en niitä usko.
Toivoin, toivoin, kaduinkin jo, rukoilin yöllä, että hän olisi muuttanut mielensä, että olisi aamulla tavatessamme sanonut: »Elä nyt pahastu, mutta minä luulen, ettet sinä tule onnelliseksi minun kanssani.» Mutta kun minä kysyin: »Uskotko, että tulemme onnellisiksi?» niin sanoi: »Uskon, jos sinä kerran uskot.» Ja niin hän sanoo aina.
Päivän Sana
Muut Etsivät