Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Aivan kuin olisivat toisiaan vihanneet! Sillä tavoin eronneet ijäksi. Sehän oli julmaa! Kauheaa! Hänen pitää saada tavata Lauria vielä kerran. Yhden oikean kerran! Esteri heittäytyi kievarin korkeaksi tehdylle sängylle vajoten sen pehmeään syliin. Hän lankeaa Laurin jalkoihin. Hän ei sano mitään. Hän vain katsoo Lauriin silmissä kyyneleet ja Lauri ymmärtää kaikki.
Silloin sai hän leipäpurua ja lämmintä maitoa minkä jaksoi latkia, ja makuusijansa oli hänellä kamarissa räätälin jalkopohjissa. Mutta siitä oppi hän sille pahalle tavalle, että kylässä käydessään juoksi suoraa päätä sängylle kaikkine likajalkoineen. Sillä kertaa sai hän kyllä selkäänsä, niin että ulina kuului ympäri kylää, mutta huomenna oli rangaistus jo unohtunut, kun kurittajakin oli poissa.
"Tämä on minun kotini, Jack, tämä vaan", sanoi Brown huoaten ja heittihe sängylle; ystävälleen viittasi hän tuolin istumapaikaksi. "Vaimoni asunto on huoneen toisessa päässä. Nyt on enemmän kuin kuusi kuukautta siitä kuin elimme yhdessä tahi tapasimme toisiamme muulloin kuin syödessä. Se on huoneen isännälle hiukan sopimatonta vai kuinka?" sanoi hän väkisin nauraen. "Mutta iloinen olen, kun sain nähdä sinut, saakelin iloinen". Hän ojentihe ulos sängystä pudistaaksensa Jackin kylmää kättä. "Minä käskin sinut tänne ylös, sillä minä en tahtonut jutella sinun kanssasi tallissa vaikka koko kaupunki kuitenkin jo tietää koko sen asian.
Monta päivää hän oli peräkkäin ihan työtönnä ja, välttäen ajatuksiinsa vaipumista, vaan vihelteli, käveli kaduilla ja haki ulkonaista mielenvirkistystä. Näin eräänä iltana tultuaan kotiinsa hän heittäytyi pitkäkseen sängylle, ja tahtoen yhä lykätä ratkaisevan ajattelemisen tuonnemmaksi otti pöydältä ensimäisen käteen sattuneen kirjan.
"Pilkkaa nyt taas jotakin, jos voit, sinä variksen sulka", sanoi Vigleif, sylkien. "Niin, laita nyt vuode hänelle", lausui hän Elille, "mutta kamarissa se ei tule olemaan, sen minä takaan". Näin sanoen meni Vigleif niin vakaasti, kuin mahdollista oli, sängylle ja heittäysi siihen. Eli oli vaiennut, hän unhotti itkun ja kaikki.
Muuan oli mukavuuttaan hakien kiivennyt istumaan korkeaksi kootulle suntion sängylle, joka hänen alas soluessaan vetäytyi aina kierommaksi, ja peiton alta alkoivat yhä enemmän ammottaa matrassi ja likaiset tyynyt. Sitten on Hukkanen, sanoi esimies, lehteä kääntäen. 250:stä oli viime vuonna ... pannaanko samasta nytkin?
Minä olisin sangen hyvin ilman katumatta saattanut jättää sen sinne, mutta minä päätin, ettei riivattujen konnien kiusallakaan pitänyt saaman saalista enempää kuin uhriakaan. Minä astuin sentähden uudestaan alas akkunalta, menin sängylle ja sidoin raskaan myttyni selkääni liinasella. Juuri kuin olin saanut sen, lujasti ja mukavasti sidottua, luulin kuulleeni, että joku hengitti oven takana.
Hänen tätä paraikaa ajatellessaan, tuli uni silmiin, Nukku Matti läheni ja Valtteri nukkui kuin porsas aamuun asti. Kello 7 aamulla tuli äiti sängylle. "Nouse ylös ja pu'e päällesi, niin menemme yhdessä kouluun", sanoi hän. Valtterilta pääsi itku. "Ei ole itkun syytä", lohdutti äiti. "Kyllä sinä koulussa menestyt niinkuin muutkin. Saatpa nähdä, kuin vain teemme koetuksen." Mikä nyt apuna?
Kuinkas kävi! huusi hän heittäen miekkansa sängylle, se mies on varmaan itse paholainen; hän katosi kuin kummitus, kuin haamu, kuin aave. Uskotko aaveita? kysyi Athos Porthokselta. Minä en usko muuta kuin mitä näen, ja kun en ole aaveita nähnyt, en niitä usko.
Se oli hyvin pieni huone; ikkuna oli korkealla ja varsin pieni ja katto oli vino, sillä ei ollut mitään välikattoa. Kapteeni istui sängylle ja katseli seinällä olevaa, kovin huonosti onnistunutta kuvaa, joka oli olevinaan Kittyn kuva. Sen oli maalannut eräs matkustava maalari, ja kapteeni ihaili tätä kuvaa, sillä hän oli oppinut kuvia arvostelemaan laivain kokassa olevista kuvista.
Päivän Sana
Muut Etsivät