Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Opettaja tarttui iloisesti Hukkasen leveään käteen ja virkkoi: "Nyt, nyt voitte tehdä rauhaa ja sovintoa koko kylässä, teidän täytyy auttaa minun lank mitä minun piti sanoakaan, tuota Aleksanteria siihen ammattiin, hän voipi sitä hyvästi hoitaa." Hukkanen hymyili, mutta ei tahtonut siihen suostua; opettajan hartaasta pyynnöstä hän kuitenkin viimein lupasi olla kokonaan vaaliin vaikuttamatta.
Opettaja siinä taas ei nähnyt muuta mitään kuin näiden ihmisten raakuutta; sen tähden hän suurella innolla puolusti poliisisääntöjä, jotka koskevat eläinten rääkkäystä; mutta Hukkanen vastasi: "Kaupungissa olkoon minusta nähden tarpeellista, että kehoitetaan ihmisiä elukoitansa säästämään, mutta sakoittaa heitä siitä ei saa.
"Niin, olkoon se nyt miten tahansa, mutta lystiä se on kuitenkin; se sopii niin aivan tesmälleen, kun sitä" Hukkanen ei tässä enää voinut ajatuksiansa oikein selittää, hän vain löi näppiä molemmilla käsillään, ja jatkoi sitten: "niin tuota, kun sen perille oikein pääsee.
Muuan oli mukavuuttaan hakien kiivennyt istumaan korkeaksi kootulle suntion sängylle, joka hänen alas soluessaan vetäytyi aina kierommaksi, ja peiton alta alkoivat yhä enemmän ammottaa matrassi ja likaiset tyynyt. Sitten on Hukkanen, sanoi esimies, lehteä kääntäen. 250:stä oli viime vuonna ... pannaanko samasta nytkin?
Hän nyt päätti tutkia murretta ja opetuksessa käyttää sitä ajatus- ja puhetavan perustuksena. Hänen koko olentonsa oli juuriansa myöten liikahtanut. Eräänä päivänä tuli Hukkanen hänen luokseen ja kehoitti häntä hakemaan kunnankirjurin virkaa, jota hän varmaan voisi saada.
Silloinpa nousi yleinen hirveä vastarinta, kun luettiin: "Luku-iltoina on tupakanpoltto lukuhuoneissa kielletty." Yleinen murina ei tahtonut ollenkaan loppua, ennenkuin Hukkanen alkoi puhua, samassa viitaten opettajalle, ikäänkuin sanoakseen: "Enkö minä sitä ennustanut? Tunnen minä mieheni." Hän puhui ääneen: "Minun mielestäni sopii pyyhkiä koko sääntö pois."
"Hyvä on Jumalan apu," vastasi Hukkanen ja ajoi hevosensa pellon päähän, tien viereen asti, sitten vasta seisatti. "Onko tuo se hiirakka, jota totutitte aatraa vetämään samana päivänä kuin minä tänne tulin?" "On, ihan samanen, lysti kuulla, että te semmoistakin muistelette; minä kun luulin, että te yhtä vaan kirjojanne ajattelette. Näetten, tämän hevosen laita on ollut aivan omituinen.
Keskievarin kohdalla tuli heille vastaan Matti Väistö, joka oli lautamiehenä kunnallishallituksessa. Hukkanen esitti hänelle uuden opettajan. Muutamat olivat sen kuulleet ja nyt levisi siitä tieto kulovalkean nopeudella. Matti rupesi käymään heidän molempien kanssa.
"Entinen vallesmanni esimerkiksi sanoi koiralleen sulimmat sanat, mutta talonpojille vaan tiuskasi. Heidän pitäisi ensin perustaa semmoinen yhteys, ett'ei kukaan enää saisi sanoa talonpoikaa sinuksi." "Niin," sanoi Hukkanen, "siinä se puntti seisookin, että virkamiehet nyt kernaasti tahtoisivat hallita eläimienkin yli.
Kun oli ystävällisesti tervehditty, pyydettiin häntä pöytään käymään; opettaja vaan kiitti. "Mitä nyt?" sanoi Hukkanen, joka kohta taas oli istautunut, kun ei antanut minkään häiritä itseään syömisessä, "tehkeä työ tiloa vieraalle. Tuo sie Heli lautane sukkelaa. Käykää istumaan tähän, opettaja.
Päivän Sana
Muut Etsivät