Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Helenan pysähtyi sydän epätietoisuuden jännityksestä. Uskotko sinä? kysyi hän hiljaa. No en minä ole sitä koskaan oikein ymmärtänyt. sanoi äiti selvitellen kammalla pitkien hiuksiensa päitä. Ja Helenalta putosi kivi sydämmeltä. Uskooko pappa? En minä luule, naurahti äiti.
Luuletko, että ihmiset tulisivat siitä sen paremmiksi? Sitä en tiedä. Mutta ainakin uskon, että he tulisivat suuremmiksi. Ja Jumalan kaltaisemmiksi. Uskotko itse Jumalaan? Tiedon summa on Jumala. Mutta meillä on siihen vielä pitkä matka. Ja ennen kuin pääsemme siihen? Millä siihen saakka henkemme polttoa viihdyttää? Häntä etsimällä. En tiedä mitään muuta keinoa. Etsitkö Häntä myös kirjoistasi?
Ja kun näki, että rovastinna yhtä keveältä kannalta käsittelee sitä asiata, kun puheestakin kuuluu, niin asettui välinpitämättömälle kannalle ja ylenkatseellisesti kysyi: "No uskotko sinä niitä puheita sitten?" "En, rakas Hermanni minä toki usko. Tulisinko minä niitä kertomaan kun uskoisin", kuului rovastinnan vilpittömät sanat.
Ja purista nyt kovasti muuten puristan minä sinua niin että älähdät. Kolmen viikon perästä minä sinut vien omaan kotiini uskotko sen! Hän on vanha, tummanverinen nainen huonoissa vaatteissa. Voi, surma, sitä rakkautta! Husso! HUSSO. Niin, Hussohan minä olen. JOHANNES. Mitä te siellä? HUSSO. En muuta kuin katselen ja ihmettelen. JOHANNES. Menkää tiehenne! Teillä ei ole täällä mitään tekemistä.
Olenhan Tiitusta lapsesta asti seurannut ja hoitanut. Luulen kuitenkin, että hän tarvitsee vallan erikoisia lääkkeitä vallan erikoisia. BERENICE: Kuuletko kavioin kopsetta? Nyt on Jerusalemin hävittäjä Rooman yksinvaltias. Uskotko sinä, Lysimaakos, koston jumalaan?
Ja uskotko, että papit juhlallisesti vahvistivat avioliiton. Minä olin itse läsnä ja vakuutan sinulle, että vaikka minä voin sietää paljon, niin kyllä minä silloin ajattelin, että jumalien täytyy antaa joku merkki, jos heitä on olemassa... Mutta Caesar ei usko jumaliin ja lienee oikeassa." "Hän on siis yhtaikaa ylimäinen pappi, jumala ja jumalankieltäjä," virkkoi Vinitius. Petronius hymähti.
Ja Jukke kerran vaan muistutti: »Nyt sen näet tukkilaisen rakkauden. Uskotko nyt mitä olen sanonut Antin rakkaudesta sinuun? Muistatko mitä sanoin sinulle kerran Tannilassa? Ja arvaappa kuinka monta sillä nyt on jo sinua rakkaampaa, joille tarvitsee rahansa viimeiset mitä koulusta jääpi. Semmoisia ne tukkilaiset ovat.» Enempää ei tarvittu.
Täällä ähkymme ja puhkumme nyt kuin pakenevaiset vieraat isäimme turpeella. Vaan minäpä en luovu oikeudestani, sillä nimeni onkin Jaakko Härkäpää. Uskotko, Reetta? Reetta. Täytyyhän mun se uskoa, Jaakkoseni. Jaakko. Sano: rakas Jaakko Härkäpäiseni! Reetta. Mun rakas Jaakko Härkäpäiseni! Jaakko. Ha ha ha! Se on suuri nimi kuin Sere. Suuri kuin härän pää, hi hi hi! Jaakko. Sinä taas ehdit!
Vasta kun he saapuivat aivan likelle huvilaa, kysyi Petronius: "Oletko ajatellut, mitä sinulle sanoin?" "Olen kyllä," vastasi Vinitius. "Uskotko, että kysymys on nyt minullekin erinomaisen tärkeä. Minun täytyy hänet pelastaa Caesarin ja Tigellinuksen uhallakin.
Ja uskotko, että minä, jolla vielä on sestertsian verta järkeä ja assin edestä älyä, joudun tuollaisten haaveiden valtaan ja annan niiden temmata itseni mukaansa siksi, että vaikka eivät olekaan mahdollisia, ainakin ovat suuria ja kummallisia? Sellainen satuvaltakunta olisi sentään jotakin, satuvaltakunta, joka vielä vuosisatojen kuluttua tuntuisi ihmisistä unennäöltä!
Päivän Sana
Muut Etsivät