Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Nuori kun olen, niin näkynen hyvin kokemattomalta asioissa, mutta jos uskaltaisin antaa teille neuvon, niin pyytäisin, ett'ette hätäilisi päätöksissänne; useinkin on apu lähinnä suurimmassa hädässä". "Minulla", vastasi herra Kartmann, alakuloisena pyörittäen päätänsä, "ei ole, luullakseni, mitään pelastuskeinoa.
'Niin, se on iloista kuulla, kallis Hiskiakseni, kun sinä olet tyytywäinen minuun. Kaikki riippuu sinun hywyydestäsi ja rakkaudestasi, sillä jos en minä olisi onnellinen, niin et sinäkään woisi olla ... enhän silloin woisi olla sinulle mieliksi. Sinun kanssasi uskaltaisin waikka maailman ääriin', sanoi Mari ja hänkin kiersi hennot kätensä minun ympärilleni.
Häntä ei ole nähnyt kukaan muu kuin vanha Jerkke ja hänkin oli aina humalassa, kun tuo ihme tapahtui. Niin toivosinpa olevani itse Vetehinen. Mitä jos koettaisin! Se olisi uhkayritys, joka voisi tulla minulle kovin kalliiksi. Mutta entäs jos uskaltaisin... Sanoihan pastori viime sunnuntaina, ettei Ahtia ole olemassakaan, ja olisihan kaikessa tapauksessa hyvin hupaista säikyttää heitä.
Kun minä sinulle tarjoan, ei sinun tarvitse mitään pelätä. Viepi pikarin suulle. Kas noin! Juopi. Minä tulen humalaan. Mitä vielä. Ei tämmöisestä humalaan tulla. Minä pidän sinusta, tiedätkö, Emma. Sinä olet niin reipas tyttö! Sanoppas, tahtoisitko sinä jotakin. Pyydä minulta jotakin. Minäkö? Pyydä vaan! Ettekö te suutu? Mitä vielä. Itsekseen. Voi, voi! Jos uskaltaisin. No?
Mutta yhtäkaikki, hän olkoon kunnokas tai tomppeli; olisinhan viheliäinen pelkuri minä, jos ainoastaan luottaissani mieheni heikkouteen, uskaltaisin käydä rinnustukseen hänen kanssansa. Hän olkoon taidossansa mahtava kuin pyhä Yrjänä itse; minä rynkään päin.
Se ei kumminkaan onnistunut toisille, ja Saku oli nyt joukon sankari. Hän kehasi uskaltavansa tehdä vaikka mitä. Silloin väitti Otto: Eipäs vaikka mitä! Tuosta luukustakaan et uskaltaisi hypätä alas, väitti Vesakin jo nyt, mutta silloin Saku yltyi ja sanoi: Jos tuosta mätettäisi ensin sinne alle oikein iso läjä heiniä, niin uskaltaisin, vaikka henki menisi!
»Ei siitä lukua, ei minun ole kylmä.» »Tulkaa kuitenkin sisään», jatkoi Alli, »te näytätte niin väsyneeltä ja suruiselta. Enkö saa auttaa teitä?» »Kiitoksia, mutta en minä tarvitse apua», vastasi Elina, tutkivasti katsellen Allia, kun hän siinä seisoi lintuinensa. »Miksi te minua noin katselette?» kysyi viimein Alli. »Minä mielelläni pyytäisin teiltä jotakin, jos uskaltaisin.»
TAAVI. Kuinkapa sellaista uskaltaisin epäillä! Kautta kunniani! (vetää puukkonsa tupesta ja katselee sen terää). Elli oli oikeassa. Silmiesi väri on täsmälleen sama kuin tämän oivallisen puukkoni terän! Oi, nyt olen hukassa, olen lumottu! Reeta on kaunein teistä kaikista tietäkää se tytöt! En aavistanutkaan, että hän yhtenä ainoana hetkenä näin olisi voinut minut hurmata!
Mennös metsään, kaitse karjaa, eivät pysty vihat eivätkä pahat silmät! Jos uskaltaisin, uskoni sinulle antaisin, vielä kerran uskaltanenkin. Mutta yht'äkkiä hän vavahti, hätäytyi ja kuiskasi: Ilpotar tulee! Mene, joudu karjan jälkeen.
Päätin salaa poistua näitten kummallisten ihmisten seurasta eikä se vaikea ollutkaan, siihen nähden näet että minulla ei ollut niitä joukossa, jotka olisivat minua kaivanneet. Tahdoin palata kaupunkiin, huomenna toistamiseen mennäkseni herra Tuomas Johnin puheelle ja, jos uskaltaisin, kysyäkseni häneltä mitä miehiä tuo harmaja mies on. Kunhan olisi kunnialla sieltä päässyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät