Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Mielellään olisi hän salannut veljensä huonon käytöksen, mutta kun herra Kartmann kysyi, mistä syystä Frans oli lähtenyt pois entisestä työpaikastansa, niin Fredrik tunnusti kaikki, sillä valehdella hän ei voinut.
Usean kuukauden kuluessa näytti herra Kartmann hyvin alakuloiselta, ja Fredrik, jonka käsissä olivat kaikki talon tilit, luuli huomaavansa tehtaan asioissa jonkun rahapulan, ja pianpa hän näki, että tehdasta uhkasi ei ainoastaan satunnainen rahapula, mutta yksi noita mullistuksia asioimis-maailmassa, jotka ovat kaataneet tukevimpiakin huoneita.
Fredrik ei kuunnellut enempää; hän pisti piirustuskääreensä kainaloonsa ja, heittäen vieraasen silmäyksen, jossa häpy ja inho kuvastuivat, sanoi vapisevalla äänellä: "En ole petturi enkä rahoilla ostettava". Sen sanottuaan kiiruhti hän asuntoonsa. Muutaman päivän perästä kutsutti herra Kartmann Fredrikin luoksensa. "Missä ovat ne piirustukset, joita olet tehnyt yhdessä lasteni kanssa?" kysyi hän.
"Sinä olet monta päivää ollut poissa" sanoi hän yksitotisesti "Ethän, toivoakseni, huolimattomaksi ruvenne?" "Minä holhoin äitiäni, herra". "Onko hänen sitten nyt parempi?" "Hän on kuollut", vastasi Fredrik itkien. Herra Kartmann näytti hämmästyvän. "Lapsi parkaa!" sanoi hän, "ja milloin?" "Toissa päivänä."
Herra Kartmann, joka myöskin oli kuullut ropinan, läheni ikkunata; Fredrik kohosi myöskin istualtansa, mutta vaipui kohta taas rauenneena tuolilleen. Tuskaansa kesti kauan... Varkaat, peljäten melua, pudistelivat luukkuja hyvin hiljaan, ja vasta pitkäin ponnistusten perästä onnistui heidän saada ne auki.
Herra Kartmann pani sääliväisenä kätensä pojan pään päälle ja sanoi: "Se on oikein tehty, Fredrik; minä koroitan palkkasi". Mutta eipä tuon orvon uutteruus pysähtynyt tehtaan työhön yksistänsä. Herra Kartmann ilmoitti perustaneensa iltakoulun niitä hänen tehtaassansa työskenteleviä poikia varten, joilla ei ollut tilaisuutta käydä kaupungin yleisissä kouluissa.
"Sinä olet kelpo poika, Fredrik", sanoi hän, "ja olenpa vakuutettu, ett'ei minun milloinkaan tarvitse katua sitä, mitä olen tänään sinulle tehnyt". Seuraavana aamuna tutustutti herra Kartmann Fredrikin kummankin poikansa ja näiden opettajain kanssa.
Fredrik vitkasteli hetkisen, mutta kun herra Kartmann toistamiseen häntä kehoitti, sanoi hän: "Olisi minulla suuri pyyntö teille, herra Kartmann, ... sallisittekohan te minun olla joskus läsnä lastenne opetustunneilla?" "Huomisesta asti" vastasi herra Kartmann "saat ruveta opettelemaan yhdessä lasteni kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät