Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Tätä joen jäätietä kuului olevan pari virstaa, vaan sitten ei enää maata kuin vähän, kertoi Malinen. Anna Liisa käänsi päätänsä reen kupeelle päin ja veti huivia enemmän silmilleen. Hänen sydäntään alkoi nyt kovasti ahdistaa. Kaksi virstaa vain enää, ajatteli hän tuskaisesti. Miksikä en sanonut tänne lähtiessä. Voi, kun uskaltaisin, niin sanoisin, että käännytään kotiin.
Uskaltaisin... Ja vaikka olisi isäkin, niin minä uskaltaisin! ylvästeli Sakuja kehasi: Ja honottaakin uskaltaisin isän tavalla... Ja yhdenkin kerran kun isä tuli kotiin, niin me Simosen Pojun kanssa honotimme navetan ylisillä niin jotta isä kuuli. Löikö se sitte?
Olen hajoavalla jäälautalla, jota tuuli ajaa merelle ja huiskutan vain kättä hyvästiksi... Sillä oikeastaanhan minä tahdon pois, olen tahtonut kauankin, vaikka en ole uskaltanut. Jos joku tahtoisi estää, ehkä uskaltaisin paremmin. Minun on mentävä sinne, ellen saa ratkaistuksi nyt tässä tuokiossa elämän arvoitusta. Mutta kuinka minä voin saada vastausta, kun en osaa kysyä?
Johannes, hän tahtoo särkeä meidän välimme. JOHANNES. Mutta siinä hän ei onnistu. Ei kuuna kullan valkeana. ANNA LIISA. Kun vaan sinä pysyisit lujana, Johannes. Ettet hylkää minua, tuli mitä tuli. JOHANNES. Minäkö hylkäisin sinut? Ja Mikon juonien tähden? Jopa jo! ANNA LIISA. Voi, jos uskaltaisin luottaa siihen, ettet sinä tee minusta eroa! Ettet sinä missään tapauksessa tee minusta eroa!
Mutta oleskellessani vierasvaraisten Boer'ien uudisasunnoissa, tulin havaitsemaan, että tietoni maanviljelyksessä olivat liian ahtaat vakuuttamaan minulle menestystä, jos uskaltaisin omin neuvoin tilanviljelykseen ryhtyä.
Kyllä, lastenopettaja Johansson on niinikään luvannut auttaa meitä joskus. Minä en tiedä, josko uskaltaisin alkoi Anna, minä pidän niin paljon pienistä lapsista, kenties pastori tahtoisi uskoa minulle jotain pienempiä tehtäviä? Hän katsoi pastoria kokonaan rukoilevasti suurine sinisine silmineen.
Mutta kun täällä ei kukaan osaa sitä konstia. LIISA. Kissa kaikkiakin! Sievään ylös, Helmi neiti! Rouva kutsui. HELMI. Mitä sinne? RIIKKA. No, siihen henkipeliin. Joutukaa nyt, siellä teitä odottavat. HELMI. Ketkä? RIIKKA. Rouva Ramstedt, neiti Törne ja herra Orell LIISA. Käske heitä menemään hiiteen. RIIKKA. Taivas varjele, minäkö uskaltaisin! Tulkaa nyt vaan heti, ei teidän auta kieltäytyä.
Jospa olisi keneltä neuvoa kysyä, kenelle sydämmensä avata... Jos uskaltaisin rouvalle tunnustaa... Enhän minä Pekan rehellisyyttä epäilekään. Mutta jos hänkin erehtyisi. Jos hän vaan luulee minua rakastavansa, jos hän katuisi. Eihän ihminen voi aina olla varma itsestäänkään. II:n KOHTAUS. Valmista teevesi kello kymmeneksi. Me menemme nyt ulos. Kumma vaan, ettei ompelijatarta kuulu.
Jos uskaltaisin, niin varmaankin aivan paikalla lankeaisin eteenne ja tunnustaisin, että..." "Mitä että?" keskeytti Klaara, punastuen korviin saakka. "Että minä Oi, jos rohkenisin sanoa!" "Varmaanhan ette minua tarvitse kainostella," kiiruhti Klaara vastaamaan.
Joko sinä siis huomenna? Huomenna. Huomenna. Voi, tämä on siis jäähyväisjättö! Jos minä uskaltaisin tulla luoksesi tänä iltana vielä. Tule vaan. Minä tulen. Hyvästi siksi. Hyvästi! Hyvästi! 3 kohtaus. Mikä sinun on, kun noin käyt mustissa? Eihän se lapsi vaan ? Se on kuollut. Kuollut! Niin, eilen se kuoli kello 6 illalla. Juuri ehtivät minua hakemaan niin se raukka jo veti henkeään.
Päivän Sana
Muut Etsivät