Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Hanna oli kuullut heidän äskeisen keskustelunsa ja kysyi nyt Antilta: "Uskallatko omin päin ruveta perämieheksi?" "Uskallan. Olisin tahtonut jo viime kesänä ja sitäkin ennen." Hannan silmät loistivat. "Saisi niille paloniemeläisille näyttää, että on niitä muitakin kuin he, jotka perämieheksi pystyvät. Jos minä olisin mies, uskaltaisin milloin hyvänsä", puhui hän innoissaan.
"Kyllä sen mielelläni teen, jos tahdot; mutta nyt saat panna maata, olet kaiketi hyvin väsynyt". Ja Liv nousi mennäksensä. "Se on totta, jos minä uskaltaisin kysyä, mikä on nimesi?" kysyi Aslak. "Nimeni on Liv". "Liv? Se oli kaunis nimi. Se sopii sinulle, sinä olet niin päivän valkoisen ja lempeän näköinen". "Niinkö arvelet?" sanoi Liv hymyillen.
"Minä kaiketi näytän teistä hyvin kummalliselta, minä ... minä..." Neitonen kävi hämille. "Ty-ty-ty," lisäsi hän, kääntyen oravan puoleen. "Neitoseni," vastasi maisteri, "jos uskaltaisin sanoa, niin näytätte te ... te..." ja hänkin sekottui ja kävi hämille. "Ty-ty-ty," lisäsi hän, kääntyen myöskin oravan puoleen. Pian toipui Diana. "Kummallisesti olemme tutustuneet.
LALLI. Mutta ole varoillas, Ett' eivät kuokkavieraat hyökkää tänne Yht' äkkiä ja arvaamatta... SORRI Kummaa! Viel' läksi viisas sana huuliltasi Ma olen varoillani nyt kuin aina. Toinen Kohtaus. LALLI ja TAIMO. LALLI. Et puhu mitään, Taimo? TAIMO. Puhua Jos uskaltaisin, teitä pyytäisin Tuon pispan lakin päästänn' ottamaan. Se tekee muotonne niin kamalaksi, Ett' oikein mua kauhistaa!
"Mutta varmimmin kai etsijättären sydän löytäisi hänet, jos uskaltaisin jättää karjani ja lähteä hänen jälkeensä kaukaiseen, päivänpaisteiseen maahan. "Mitäpä minä siellä? "Mitäpä paimentyttö tekisi sodan miesten, hovin viisaiden naisten parissa? "Näenhän taas hänet. "Yhtä varmasti kuin näen auringon, joka juuri katosi tuon vuoren taa. "Sen näkee taas huomenna. "Mutta sittenkin!
"Hän oli tehnyt pahaa herralleni, jota palvelen", vastasi Bonthron, "minä tein tekoni herrani käskystä". "Kenenkä käskystä?" kysyi abotti vielä. Bonthron oli hetkisen aikaa vaiti, ja sitten mörähti: "Hän on liian mahtava, että minä uskaltaisin hänen nimeänsä virkkaa". "Kuules, poikani", sanoi munkki, "lyhyen hetkisen kuluttua ovat maailman suuruus ja halpuus sinulle vaan olevat tyhjiä sanoja.
Se on omansa täällä metsässä pilalle ruostumaan." Tämä vastaväite tehosi Pekkaan. Hän otti pyssyn, katseli tuota kaunista uutta kivääriä ihailevin silmin, nojasi siihen ja sanoi: "Niin, tämä käsissäni voisin uskaltaa paljon. Se ei koskaan vie luotia väärään eikä petä laukaistessa. Voi, jos uskaltaisin sen ottaa!" "Uskallat kyllä, sanon minä. Se on selvä asia. Eikä siitä sen pitempiä puheita!
Jospa uskaltaisin lainata isän kirvestä, joka on tuossa myllyn seinää vasten. *Friden enkeli*.
SYLVI. Kuinka herttaisen hyvä sinä olet! Minä pidän sinusta niin kovasti. VIKTOR. Pidätkö tosiaankin, Sylvi? Onko se ihan täyttä totta? SYLVI. Tietysti! Mutta sinä, paha poika, et taida välittää minusta tuon taivaallista? VIKTOR. Mistä sen tiedät? SYLVI. Noo minä vaan arvaan. VIKTOR. Toisen käsityksen sinulle antaisin, jos vaan uskaltaisin. SYLVI. Uskaltaisit? Minkätähden sinä et uskaltaisi?
JOHANNA. Hyvä rouva, jahka ensin kuulette. Jos uskaltaisin ROUVA V
Päivän Sana
Muut Etsivät