Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kätes anna! Ei tämä unta lie. Käsi kultas'! Huu! se on kosteinen! Pyhi sormes! Sillä, mun arvellen, Ne on verissään! Oi Taivas! mit' olet tehnytkään? Pian miekkas tuppeen pistä! Minä pyydän sua! FAUST.
Aitat ja puodit tarkastain, lukkoja koittaa nytkyin, lehmät ne lehdoista näkee vain unta kahleissa kytkyin; suitset ja siimat ei selkään soi ruunan, mi myöskin unelmoi: torkkuen vasten seinää, haassa se puree heinää.
Näki unta maammon maista. Puikoivat punaiset pulkat punaisilla kukkuloilla, siukoivat siniset petrat sinisillä virran-suilla, jolui joutsenet hopeiset, käet kukkui kultahiset, käet kukkui, linnut lauloi, vihannoivat viidat kaikki Lapin suuressa suvessa, yössä päivän paistamassa. Hyrähti hymyhyn huuli: "Luoja kaitse maammon maita!"
Nyt tuo kaikki on kuin unta vain, ja minä katselen tuota viulua, muistaakseni, että tuo kaikki on kerran ollut olemassa. Mutta minähän väsytän vain teitä. Mitäpä te kaikesta tästä?
"Ei mitään muuta kuin vaan kielsi, ettei millään muotoa saisi teidän untanne, armollinen herra, häiritä". "Ja sitä käskyä tulee sinun tyystin totella", virkkoi ritari. "Minä tunnen, että nyt saan unta, jota olen ollut vailla, aina sen perästä kun tään pahuksen haavan sain. Kumminkaan, jos jolloinkin tuli unet, ei ne kestäneet kauemmin kuin silmänräpäyksen aikaa.
Niin, Milfordiin; mut mistä tie käy? Kiitos! Tuon pensaan luota? Pitkältäkö vielä? Hyväinen aika! Kuusi peninkulmaa? Ma kuljin koko yön; nyt tahdon maata. Mut vait! Ei vierellistä! Taivaan vallat! Näen kai unta; Minusta luolass' asuin; kelpo miesten Siell' olin kokkina, mut niin ei ole: Vain tyhjä nuoli, tyhjään ammuttu, Vain aivon utuluomaa! Usein silmä On sokko niinkuin järkikin. Voi sentään!
Mutta todellakin, kun minä tuossa, kohtaloitani harkiskellen, ratsastin vuoroin luutnantti-kenraalini, vuoroin tuiman Chaumigremin rinnalla, mielikuvituksiini vajonneena, milloin muistellen Fredrikan kuvaa, milloin katonrajoista kammiotani, ja väliin äkkiä heräten Rosinantteni kompastuksiin, katsellessani outoja seutuja edessäni, vieraita kasvoja, viiksihuulia rinnallani, marssivaa sotajoukkoa takanani, silloin piti minun ny'äistä nenästäni tai nipistää käsivarteeni, ollakseni varma, että kaikki tämä on täyttä totta eikä unta.
Niin ihmeen ääneti ja yksitellen yön taivahalla harhaa tähtein sarjat, kuin iäisyyden unta odotellen yön helmass' uinuu kattoin tummat harjat. Mun orpo sieluni, oi suuri hetki: nyt ihmiskohtaloista lyödään arvat! Mun orpo sieluni, sun elos retki on yksinäisyys, jonka sai vain harvat,
Ilta oli jotenkin kulunut, sentähden alettiin jo asetella maata. Walkeat oliwat jo sammutetut, ja yksi ja toinen majamies weteli makeata unta. Joku wieras oli hywän aikaa walwoskellut, sillä Nukku=Matti ei osannut hänen luokseen. "Mitenkä, kellohan löi wast'ikään ja nyt se taaskin lyöpi?" ajatteli hän, kun se taasenkin rupesi lyödä suhuuttamaan.
Kulta-unelma. Näin unta lasna ollessani Hopeeta, kultaa kokoovani,
Päivän Sana
Muut Etsivät