Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Usko pois äiti, kyllä minä osaan puoliani pitää. Ja katsoa eteeni myöskin. Ei sitä niinkään joka miehen rakkaudenruikutusten tähden jätä hyväpalkkaista paikkaansa ja iloista, vapaata elämää. Niin sitä puhuu nykyajan nainen! Tohtorinna huokasi. Ennen sitä jo tytöntynkänä haaveili rakkauden runollisuudesta. Ja pitkältäkö tuota runollisuutta riitti?
Dorotea istui nyt myötäjäisiään neuloen ja Frits tutki almanakkaa vain nähdäkseen pitkältäkö vielä oli ensimäiseen perjantaihin Mikonpäivän jälkeen. »Katsos», sanoi ukko Swart, »kuinka poika on muuttunut. Päivät pitkät hän nyt vain tutkii almanakkaa, jota hän ei koskaan ennen käskemättä tehnyt!»
Niin, Milfordiin; mut mistä tie käy? Kiitos! Tuon pensaan luota? Pitkältäkö vielä? Hyväinen aika! Kuusi peninkulmaa? Ma kuljin koko yön; nyt tahdon maata. Mut vait! Ei vierellistä! Taivaan vallat! Näen kai unta; Minusta luolass' asuin; kelpo miesten Siell' olin kokkina, mut niin ei ole: Vain tyhjä nuoli, tyhjään ammuttu, Vain aivon utuluomaa! Usein silmä On sokko niinkuin järkikin. Voi sentään!
Ja sellainen oli se mies, jolle hän kerran onnellisena seitsentoistavuotiaana oli antautunut! Voi niitäkin aikoja! Elämä oli ollut kuin silkkiä siihen asti ja silloin sitä tietysti kuvitteli, että nyt se ilo vasta alkaa, kun naimisiin joutuu. Mutta pitkältäkö sitä riitti? Hän ei vielä ollut täyttänyt kahdeksaatoista vuotta, kun Hanna syntyi. Se oli ensimäinen suru.
Päivän Sana
Muut Etsivät