Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Levotonna Pysyä alttarill' ei tahtonut se, Mut taivahan tul' enkelit ja uneen Sen vihdoin tuutivat, ja sulle, joka Siin' olit läsnä, sanoivat he: älä Herätä tuota huokauksillas, Suo lepo, rauha sille. Kaunis uni! Mut min' en nää niin kauniit' unia, Ma hurmehisen mestauspölkyn näin... Mut tuota ette ymmärrä, ja paras Se onkin, jos ei pahint' oisi, että Tuo teidän kerran täytyy ymmärtää.
Ja pimeästä ikkunasta tuijotti haamu, joka sanottiin olleen hänen äitinsä. Kaikki on mennyttä. Kaikki! Juho lohduttaisi: Huomenna paistaa päivä tahi ylihuomenna, viimeistään viikon päästä. »Ei paista minulle enää koskaan, sillä se on mahdottomuus.» Jumala on taivaassa, sanoisi Katri. »Niin on sinulle, sinä puhdas sielu, joka siellä sievässä kammarissasi nukut ja näet autuaan kirkkaita unia.
"Pyh", sanoi Jacques, "parempi on, että sataa, kuin että pakkanen palelluttaisi oliivipuumme ja viinipensaamme." Hän koetti laskea leikkiä. Mutta hän oli yhtä levoton kuin me muutkin, tietämättä miksi. Babet oli nähnyt pahoja unia ja kertoi niitä. Me kuuntelimme nauru huulilla, vaan sydän totisena. "Ilma se tekee meidät niin alakuloisiksi", sanoin minä, tyynnyttääkseni heitä kaikkia.
Teidän on ehkä kylmä, kenties menemme sisään. Ei, ei ollenkaan. Mutta kun pastori arveli, että vieras ehkä on matkasta väsynyt, niin he nousivat ja lähtivät huoneeseen. Sinulle on valmistettu yliskamari, jossa saat elää ihan valtoinesi, teitpä sitten työtä tai nukkumista, mitä vain haluttaa. Eläkä sinä huoli, jos täällä aamusilla liikutaankin, vedä vain unia niin pitkään kuin haluttaa.
HAMLET. No, teistä se ei siis ole vankila; sillä mitään ei ole itsessään hyvää tai pahaa, meidän luulomme vaan sen siksi tekee. Minusta se on vankila. ROSENCRANZ. Siihen on kunnianhimonne syynä; se on liian ahdas hengellenne. HAMLET. Hyvä Jumala! Voisin olla pähkinänkuoreen suljettuna ja pitää itseäni äärettömäin avaruuksien valtiaana, jos ei vaan noita pahoja unia olisi olemassa.
Ystäväiseni, tuommoisia unia minä näen ainakin kerran viikossa. Mutta jos olet samaa mieltä kanssani, niin vietämme tätä päivää paistamalla ohukaisia lapsille. Ne ovat kumminkin niitä harvinaisimpia taimia, joita hyvä Jumala näinä kymmenenä vuotena on kasvatellut täällä Suruttomassa.
PROCULEJUS. Se mieluisinta mulle. Sävyisä ole hälle, Dolabella. CLEOPATRA. Sano, että kuolla tahdon. DOLABELLA. Nimeni liette kuullut, arvo rouva? CLEOPATRA. En tiedä. DOLABELLA. Varmaankin mun tunnette. CLEOPATRA. Vähät siitä, mitä kuulin taikka tunnen. Nauratte kai, kun vaimot taikka lapset Unia kertovat; se eikö hauskaa? DOLABELLA. En teitä, rouva, käsitä. CLEOPATRA. Näin unta.
Mutta tunnen, ah, tunnen sen: en ole enää entinen, muille ei soittoni soikaan, muista murhetu, ilahdu en. Siitä tiedän, ah, tiedän tuon: unissa kulkien unia luon, itseni joikuja joikaan, itselleni vain iloa suon. Sentään ihmehen näin, ah näin! Virisi virva mun sydämessäin, puhkesi puutarha uhkee ruusuin, tuntehin tuskapäin.
Tottapa se ei ollut mitään vaarallista, koska varis ainoasti hiljaa äännähtäen peittihe takaisin entiseen piiloonsa oksien suojaan näkemään suloisia unia tulevasta teurastusajasta. Nyt seurasi aivan rauhallinen hetki, mutta sitte liikahti entinen liikkuja uudestaan. Pihamaalla näkyi sumupilvien keskellä kömpivän seisalleen mustankirjava ja hyvin pitkäsäärinen lehmä.
Jumala paratkoon, sen on hän äidiltään perinyt; kreivitär vainaja oli tuollainen, joka näki unia selvällä päivällä; taisi näkyjäkin nähdä, luulen ma. Lempo semmoista väkeä, en minä heitä jaksa ymmärtää. Pekka, huudahti kreivi Bernhard, jonka ajatukset yht'äkkiä olivat joutuneet toiselle tolalle, sano minulle, mitä juttuja ne ovat, joita täällä kerrotaan isäni kuparisormuksesta?
Päivän Sana
Muut Etsivät