Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Gabrielle, joka viattomuudessansa ei nähnyt mitään unia, ihmetteli mitä merkitsivät kaikki nuo kummalliset puheet tulipaloista, eikä hän paljoa saanut siitä urkituksikaan, sillä aina kun hän tahtoi olla mukana salaisuuksia selvitellessä, sanottiin hänelle: «mene vähäisen pois Gabrielleni».
"Isä", kuiskasi Mai, vetäen Eugenin luokseen, "älä mene luotani ... lupaa, että olet luonani koko yön ... minä niin pelkään..." "Mitä sinä pelkäät, lapseni?" kysyi Eugen, koettaen hymyillä. "Pahoja unia", kuiskasi Mai, "en tahdo nähdä pahoja unia..." Ja hän vapisi ja tarrautui vielä lujemmin Eugeniin, ikäänkuin etsiäkseen suojaa yön hirmuja ja kauhuja vastaan...
Nukkukaa hyvin ... ja uneksikaa ... uneksikaa kauniita unia! virkkoi tyttö, painoi kädellään sydäntään ja katosi. Albert lähti astumaan kukkulan rinnettä alas. Hänen unensa oli jo alkanut. VIEL
»En olekaan, mutta eihän sitä köyhän kannata maata 'hospuntien' unia.» »Onko sun sitten nälkä?» »Ei mun nälkä ole juuri, mutta kyllä mä syönkin, jos annat.» »Onko sulia uusia juttuja?» »On paljo ja pitkältä.» »No tule tänne makaamaan ja kertomaan. Vai onko sun kaprokissasi täitä?» »Ei niin ristin sielua.»
Ja hänet valtasi äkkiä kummallinen tuskan ja yksinäisyyden tunne, kaipaus tuonne, tuon kirkkaan tähden luo, joka loisti kaukana ikuisissa korkeuksissa, jonne hänen ajatuksensa ei löytänyt tietä... Mutta pikku Mai uinaili tuolla sisällä tyynenä ja rauhallisena, nähden kauniita jouluyön unia.
«Pelastaudu, Saara!» kuului siskojeni äänet, «tule meidän kanssamme!» Mutta minä tunsin kaikissa jäsenissäni tuota kummallista raukeutta, jota aina unia nähdessä tuntuu juuri kun tahtoo rientäen liikkua. Myrsky tempasi huoneeni ikkunat auki ja kova uteliaisuus pakoitti minua katselemaan ulos.
Levollisena makasin aarteeni päällä ja näin usein ihania unia kukkaisista niityistä, joilla näin pikku "Lempikukkani" leikittelevän lasten kanssa, jotka olivat kauniit, kuin vesi-liljat siintävän lammin rannalla.
Mutta hän hymyili niille ja arveli, että niissä on niin paljon unia ja mielikuvia, jotka voivat pettää. Sitten kertoi hän joitakin katkeria muistoja kouluajaltaan.
Ahdingossaan tahtoi hän nyt heittää kaikki tyyni sikseen, mutta enpä niin minä, vaan minä todistin hänelle, että hänen uskonsa noitiin ja peikkoihin oli paljon luonnottomampi ja mahdottomampi, kuin minun maanalainen matkani, sillä kaikki, mitä niistä kerrottiin, oli ainoasti unia ja akkaväen juoruja, kuin sitä vastoin useat kuuluisat filosoofit pitivät luultavana että maa oli ontelo ja että sen sisuudessa löytyi toinen pienempi taivaankappale, mitä minun oma kokemukseni nyt vahvisti, koska minun täytyi uskoa omin silmin näkemääni, omin korvin kuulemaani sekä omin eloin elämääni.
Selvä epäilys kuvastui kirkkoherran silmässä: »Hm ... meitä ihmisiä on niin monta lajia on, tuotanoin, sellaisia, joilla on erinäinen taipumus nähdä kummallisia unia ja sen semmoista. Täälläkin on käyty kertomassa yhtä ja toista, eikä niistä ole kuitenkaan mitään ollut.» Ei, ei hän ollut koskaan ennen nähnyt eikä kuullut mitään. »Hm, jaa jaa. Mutta ryypiskelettekö te...?» Ei sitäkään.
Päivän Sana
Muut Etsivät