Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Meeri Campbellille. Pois Intiaan tule, Meeri, jätä kanssani Skotteinmaa! Pois Intiaan tule, Meeri, meren aukean tyrskyin taa! Siell' oranssi, sitruuna kypsyy, tuo terttuja ananas; mut Intian ihmeet kaikki on tyhjiä rinnallas. Kautt' taivahan vannoin, Meeri: "Sinut heitän kuolossa vain", ja unhottakoon minut taivas, jos unhotan lupaustain! Sanas anna jo mulle, Meeri, otan liljakätöses näin!
Voi, kuin loistat kaunihilla taivaallain, Elon aamutoivo, illanhuokaus vain! Maan ja taivahan Vallan unhotan, Olet yksin ihastuksein. Oi! mä tiedän vain Suovan Jumalain Kerran meidät toisillemme. Kaikki kadotkoot, Jos sä mun vaan oot, Toinen toista lemmitsemme. Pysyy lempi ja nyt hymyy kuolema, Kohtaamme, me koskaan emme eroa. Oi! mä tiedän vain Suovan Jumalain Kerran meidät toisillemme.
"Minä olen kostonpyynnössäni syyttänyt sinua siitä, mutta sinä et ole sitä tehnyt", sanoi Matti katuvaisesti, sillä hänellä alkoi kapista hätä. "Minä puolestani unhotan kaikki", sanoi Jaakko tukahtuneella äänellä ja kyynel silmissä; niin hyvää teki hänelle kostoa pyytävän, kavalan vihollisensa ensimäinen nöyrtymys langetessaan.
Koko tämän kauniin kuoren sydän näyttää hengen silmällä katsottuna vähäiseltä, kutistuneelta tomun hiukalta. Hengen silmällä! Niin, minä unhotan. Se on uskon komeus, jota vaan usko voi katsoa. Tänä päivänä me näimme Veronican sen pyhän merkin, jonka Vapahtajamme kasvot jättivät siihen vaatteesen, jonka St. Veronica tarjosi hänelle, että hän pyyhkisi otsaansa, kun ristin kuorma painoi hänet maahan.
Uskoin ma ennen ihmisten sukuun, nyt olen joutunut tähtien lukuun, jotka ei aattele, jotka ei tunne, kiertävät, muistamatta mistä ja kunne, kohta jo itsekin unhotan elon, jään vilun valtaan ja jäätävän pelon.
Jääkylmät lausui hän nämä sanat: "Sä laivaa pyydät, saat sen, se rannalla Ens' retkeni ajoilt' ollut jo on. Sen pohja sammaltunut ja halki on Ja päivä paistaa laitojen läpi. Se ota; kaukomailta sä mainettas' Käy etsimähän, mä unhotan sun." Ja Hjalmar läksi. Pihalla isänsä Nyt harjoitettiin leikkiä lasten; Ja kiekkaa kiidättelivät kourat ne, Mi miekkoja ennen käyttelivät.
Oi, siihen kaksikymmentä on vuotta! Mut unohdin, miks takaisin sun kutsuin. ROMEO. Suo tänne jäädä mun, sen kunnes muistat. JULIA. Sen unhotan, jott' ijäksi sa jäisit, Muistellen, kuink' on seuras mulle armas. ROMEO. Ma ijäks jään, jott' ijäks unhottaisit, Unohtain ett' on toinen mulla koti.
Alan tahtoi häntä viemään sanan Jamesille, mutta »boumanni» ei siitä tahtonut kuulla puhuttavankaan. »Minä unhotan sen», kirkui hän ja vaati vain kirjettä, muuten hän uhkasi jättää meidät oman onnemme nojaan. Nyt arvelin Alanin joutuneen ymmälle, sillä kirjoitusneuvoja ei meillä tässä erämaassa ollut. Mutta hän olikin nokkelampi kuin luulinkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät