Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Vaka vanha Väinämöinen hänpä varman vastaeli: "Varahinen laulannaksi, aikainen ilon pioksi; äsken laulanta sopisi, ilon teentä kelpoaisi, kun omat ovet näkyisi, omat ukset ulvahtaisi." Sai itse säveltämähän, loihe kurja kukkumahan, äreällä äänellänsä, käreällä kulkullansa.
On niitä, jotk' etsivät, kaipaavat sitä puhdasta vuoren kultaa, jotka kaivavat harkkoja haaveiden ja saavat mustaa multaa. Kas, oikean kullan jo korjanneet on aikoja vuoren Hiidet rahvahan käsistä raa'oista ja edess' on ukset viidet. Mut jos sull' on rohkeutta rinnassas ja uskot sa lempehen nuoreen, niin tule ja riemuten käsikkäin me syöksymme Hiiden vuoreen!
Menet toisehen talohon, Toisehen emon alahan, Perehesen vierahasen; Toisin siellä, toisin täällä, Toisin toisessa talossa Toisin ukset ulvasevat, Toisin vierevät veräjät, Sanovat saranarauat.
Tarun haltijattaret kruunupäät kuin auki löis lumolinnan ukset yhä uusia ihmeitä tielläs näät, unes luo yhä uudet kangastukset. Suven leikkiä sun elos ollut on, kevättaivaan kuultoa, kimmellystä, sädesäihkyä äitimme auringon. Et tuntenut outoa väristystä, joka kunkin ihmisen yllättää, sydänyönä varkahin hiipii rintaan, kun ihminen etsii eikä nää tien varrelle jäänyttä kallehintaan.
Käivät Narvan nappisaksat, Eipä neiti nuoille mennyt. Tulipa viimein Nurmi Tuomas, Otti neitosen rekehen, Löipä ohjalla oritta, Helmiruoskalla hevoista; Hepo juoksi tie helisi, Kangas kultainen kulisi, Reki rautainen rämisi, Vemmel piukki pihlajainen, Ulvoit ukset Uuen Linnan Vinkuit Wiipurin veräjät, Tuota neittä vietäessä, Kultaa kul'ettaessa.
Dittills hade jag äfven på ryska sidan föga anträffat runor men i sistnämnde by träffade jag Simana Sissonen af grekiska trosläran af hvilken jag skref några och 60 runor af större och mindre längd hvaribland många Kalevalarunor nästan fullständiga. Oluella ukset voiti. Latjaili laivan täyen, Saatto suuren sammen täyen. Laitto laivansa merelle, Saatto sammen lainehille.
Tässä vähässä ajassa hän jo tuli huomaamaan, että totta se äiti olikin sanonut; "ei se vanha valetta hauku." Olipa oikein ikäviksi alkaneet Helasta päivät käydä. Kaikki oli siellä toisenlaista, kuin entisessä kodissa. "Toisin ukset ulvaisivat, sanoivat sarananrauat". Kun vaan porstuan kynnyksestä sai jalkansa ulos, niin siinä ne lehmätkin jo odottivat lypsäjätänsä.
Vastaa riemun raikahdukset: »Eikö muuta? Sitten sulle kohta aukee auvon ukset kovan onnen koetetulle! Katso! Katso! Vapaa olet, vapaa sinä, vapaa minä, polkuasi omaa polet, yhdytähän ystävinä.»
Vaihdat valmihin osasi Kaivattuhun kannikkahan: Pirtin vanhan ja valitun, Kurkihirren kuuluisimman, Jossa kukkusit kevättä, Jossa söit sulinta mettä, Vaihdat outohon tupahan, Jonka on orret oppimatta, Niskahirret notkumatta. Toisin siellä seinät soivat, Toisin ukset ulvahtavat, Toisin kaikuvat katotkin. Etkä siellä tuulta tunne, Mikä on mistäkin puhuva, Kaatava koko tupasi. Tänne jäi kevät-ilosi.
Päivän Sana
Muut Etsivät