Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
"Mielelläni, aivan mielelläni!" vastasi ukko ja alkoi soutaa kotoa kohden. Kustaa kertoi nyt, minkä jo tiedämme, ja ukon tuli näitä nuoria rakastuneita surkeeksi, joittenka piti niin paljon kärsimän. Hän vaati heitä sen vuoksi viipymään yötä tykönänsä, johonka ilolla suostuivat. Ukko asui likellä järveä. Matkustavaisemme astuivat nyt pieneen tupaan.
"Hywää päiwää!" sanoin hänelle, seisahtuen ja lakkiani kohottaen, sillä heti ukon nähtyäni juolahti mieleeni, että hän kenties woisi minulle jotain kertoa tuosta kummallisesta muistokirjoituksesta. "Päiwää, päiwää!" wastasi hän ja hänkin seisahtui. "Oletteko tästä kaupungista kotoisin?" kysäisin häneltä. "Tästähän tuota mukamas olen." "Taidatte olla jo wanha mies?"
Aivan selvästi käsitin minä ukon vihan, kun muuri sillä tavoin revittiin alas sveitsiläistalon ja hänen hallitsemansa alan väliltä, mutta mistä syystä katseli Charlotte epäsuosiollisesti seurustelemistani opettajan perheen kanssa?
Jos setä olisi tietänyt, että »Sitkanvaari» oli ahkerimpia soitimelta-ampujia, luulen, että lahja olisi vaihtunut johonkin hyödyllisempään esineeseen. Ukon poistuttua ryhdyimme mekin hankkiutumaan matkalle. Villellä näytti olevan ikävä, jonka tähden kysyin häneltä hänen alakuloisuutensa syytä. Eivätkö ole housusi vielä kuivaneet, kun olet noin apealla mielellä?
No johan se nyt on kumminkin paremmalle puolelle kallistumassa... Ukko Luukas kun makasi humalassa keskellä tuvan lattiaa, niin Hilkka sai olla rauhassa ja silloin satuin minä poikkeamaan tupaan ja sain toki siinä ukon nukkuessa rauhassa puhutella. Mhyy... Ja eikö ukko herännyt?
Verkalleen pois vanhus vaelsi, Hoipuroiden pitkin polkua; Mielessänsä mietti kuitenkin Päiviin kultaisihin tuloa. Niin hän synkkään laaksoon ennätti. Kun Nadeschda hänen kulkevan Keksi, seuras häntä silmiinsä, Kunnes koivulehtoon katosi Ukon nutun vilaus viimeinen. Kun hän oli laaksoon kadonnut, Neito vielä hänen kulkuaan Kuuntelehti, kunnes viimeinen Helke kaihtui päivän tyyneyteen.
Kyynel vierei tytönkin silmässä, kuin hän kuuli isänsä sanat, ne tekivät kipeää sydämessään hän laskee kätensä ukon olalle ja sanoo valittavalla äänellä: Isäni, vielä ei Suomi ole loppunsa nähnyt, koska tyttöjenkin povessa rakkaus palaa! Ukko kääntää päätään ja sanoo huo'aten: Oi! jos olisi Jumala mulle suonut poikia vaan samassa muistaen Eliasta ja Aatoa pysähtyy hän puheessaan.
Sallittakoon minun elää jäljellä olevat päiväni yksinomaisemmin hänen hyväksensä, «Ukon ruusussa» tahdon elää hänen hyväksensä, sillä testamentissani on määrätty että «Ukon ruusu» on tuleva hänen omaksensa, että se on Eeva Frankin. Tahdon kaunistaa sen hänelle; tahdon istuttaa sinne puita ja kauniita kukkia. Viinirypäleitä ja ruusuja aion siellä viljellä.
Hanna pyhkii pienoisella kädellään harmaat hivukset ukon silmiltä, katselee häntä vakavasti silmiin ja sanoo: Puhu isäni! mitä tahdot? heikko on tytön voima, vaan ei niin heikko kuins luulet. Ukko suuteli häntä itku silmiin. Sinä olet minun, sanoo hän ja nostaa silmänsä kiitollisuudella taivasta kohden. Neljä pitkää viikkoa kesti matka.
Semmoisena hetkenä tuntee äiti itsensä voimakkaaksi taistelemaan kaikkia vastaan, jotka tahtovat riistää hänen sydänilonsa; mutta on voima, joka on paljon mahtavampi, joka ei huoli kyyneleistä, ei uhkasta eikä valituksesta, joka kulkee omia teitään, tempaa uhrikseen milloin ukon haudanpartaallisen, milloin uinuvan lapsen.
Päivän Sana
Muut Etsivät