Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Rauhallisina, niinkuin tyyni kesäilta, kuluivat ukon vanhuuden päivät hänen lastensa luona, ja heistä oppi hän myös tuntemaan, että Jumalan pelko, rakkaus ja työ onnen tuovat, vaan ei peritty rikkaus. ENSIMM
Viulu-Mikko asui nyt tämän nuoren perheen luona ja viihtyi hyvin. Ukon päivät kuluivat hupaisesti, kun hän leikki pienen poika-lylleröisen kanssa, joka lattialla konttasi. Välistä hän nosti pikku Jaakon olallensa, välistä taas toussutti häntä polvillansa, ja pienokainen siitä hyvästä pisti kaikki kymmenen sormeansa Mikon vahvaan tukkaan, josta sitte veti voimiensa takaa.
Mutta hänellä oli toinenkin, ja siitä hän otti esiin ja lahjoitti miehille kullekin kelpo puukon. Tupet oli tehty pukinsarvesta, siis melkeinpä kulumattomat ja vahingoittumattomat. Se oli oikein perisuomalainen keksintö, jonka älykkyyden jokainen tunnusti. Sitten oltiin valmiit vastaanottamaan ukon viimeisiä neuvoja.
Siellä näki siis kaksikymmenvuotiaan, hymyilevän nuorukaisen, joka oli punakka, iloinen, raju muodoltansa, hänellä oli keveä metsästyspyssy kädessänsä, kohta rinnatusten ukon kanssa, joka oli valtioneuvosten kauhtanassa ja komentosauva kädessä, synkkä ja ankara katsannoltaan; ja kuitenkin valtioneuvos vainaja oli tuon nuoren miehen pojanpoika jolla oli metsästyspyssy, josta myös aikoinaan tuli mahtava mies sekä kuoli vanhana; mutta tätä ei kuvakokous kerro.
KERTTU. Ka', tiiänhän minä sen. VALTER. Mistä lienee tuo tuuma pistänyt ukon päähän. Ymmärrättehän, ett'ei se meitä sido kumpaakaan. Elkää suinkaan antako pakottaa itseänne. Punnitkaa asiaa tarkoin ja seuratkaa vaan omaa mieltänne. KERTTU. Ka', mittee se punnihtemisesta paranoo? Tyyvynhän minä sinuun. VALTER. Mutta ettehän te vielä tunnekaan minua. Ette tiedä olenko kala vai lintu.
Yht'äkkiä synkistyivät kuninkaan kasvot, kun hän huomasi erään komean, kankean ja suoraselkäisen ukon, joka salin alimmassa päässä katseli vilinää samalla välinpitämättömyydellä kuin halonhakkaaja metsässä katselee muurahaiskekoa. Kas, tuollapa on tukki, joka kelpaisi vaikka Englantiin vietäväksi, virkkoi kuningas. Missä hiidessä olen tuon miehen jo ennen nähnyt?
Katselin vaimoani, lapsiani ja tunsin vanhuksen raukkamaista pelkoa, ukon, joka tuntee olevansa liian heikko suojelemaan omaisiaan tuntemattomilta vaaroilta. Jyske tuli ankarammaksi, tuntui kuin olisi kolkutettu portille. Samassa rupesivat hevoset tallissa kauheasti hirnumaan ja alkoi kuulua karjan tukahutettua ammumista. Me olimme kaikki nousseet seisoalle, vaaleina levottomuudesta.
Muutamat kyllä sanowat rowastin olewan tiukan otoillensa, mutta miten niin raskaan edeswastauksen alla rowasti eläisi, jos ei hän saisi saatawiaan", arweli ukko wiattomasti. Tuo yksinkertainen puhe walaisi ukon sisällisen ihmisenkin. Warmaankin oli hän paljon elämän waiwoja kokenut, kenties enemmän kuin tuo rowasti, jonka toimeentulosta hän niin huolehti.
Asari säikähti tuota kohtausta kowin ja niinkuin ukon lyömänä seisoi hän wawisten Heikin edessä ja tuijotti häntä silmiin. Ennen oli hän kaikkialla hakenut Heikin seuraa, nyt hän wältti, kammoksui ja kauhistui häntä!
Rantaan saapuessaan Tauno näki jonkun ajavan aika pöläkkää maantietä ka, Isontalon isäntähän se oli, kylläpä synkän näköisenä ja juuri kuin häpeissään. Vähän häpeissään se olikin Isontalon Antti. Jos olisi hevonen ymmärtänyt, olisi se saanut kuulla ukon kiukuttelevan: Perhana, vasikannahat...! Kun minä vielä hupsuttelinkin, vanha mies! Kuka olisi uskonut tytönnappulaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät