Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Illallinen maistui meistä oivalliselta, ja muorin raitis, parahiksi hapan kalja uudesta katajaisesta tuopista oli herkkuinen, virvoittava särpimemme. Ukon kanssa sytytimme sen jälkeen sikaarimme ja kotvan aikaa istuimme rannalla erityisistä maanviljelys-taloudellisista kysymyksistä keskustellen.
Itki nuoret, itki vanhat, itki miehet naimattomat, itki nainehet urohot, itki pojat puol'-ikäiset, sekä pojat jotta neiet, jotta pienet piikasetki, kun oli ääni kummanlainen, ukon soitanto suloinen. Itsensäki Väinämöisen kyynel vieri kyykähteli. Tippui tilkat silmistänsä, vierivät vesipisarat, karkeammat karpaloita, herkeämmät hernehiä, pyöreämmät pyyn munia, päreämmät päitä pääskyn.
Hän palasi matka-kumppaniensa ty'ö; mutta kummallinen ulina hänen korvissansa soi. Oliko tuo Totkin ääntä Totkijärvestä? Vai oliko Tuonen hallit haukkumassa tuota äsken tullutta vierasta? Kauhu oli käsittänyt kaikkia ja ukon askeleet horjuivat. Kuitenkin hän tointui lujan tahtonsa voimalla.
Minä ymmärsin, että noin kauan ja noin kowasti rasitettuun omaantuntoon ei äkkipäätä olisi mikään lohdutus woinut mahtua, sentähden en koettanut häntä heti lohduttaakaan, waan wedin puhetta wähän syrjälle tuosta arasta asiasta sitten kun hän lakkasi itkemästä. "Ettepä te ole maininnut minulle pikku poikanne nimeäkään", sanoin hänelle. "Hänen nimensä on Yrjö, Kuuselan ukon kaima", sanoi hän.
PELTOLA. Helena, mieltäni karvastelee, kun tässä tuonoin kielsin Niiloa kosimasta sinua. Voitko unhottaa ukon tyhmyyden? HELENA. Isäntä hyvä! PELTOLA. Silmäni ovat auenneet. Näes, nyt pitäisin sen suurena onnena, jos sinun saisimme emännäksi taloomme. Mitä sanot? NIILO. Helena, anna minulle anteeksi! Oi, Niilo, tämä on liian paljon yhtähaavaa! NIILO. Sinä olet minun minun omani! HELENA. Iäti!
SAVON UKON HELSINGISS
Tytär vastasi ukon iloiseen silmäykseen säteilevällä, ystävällisellä katseella, joka antoi hänen terveille, vaikkei erittäin kauniille kasvoille hyvin viehättävän ilmeen. Tuskin päästyään ovesta lausui vanhus jyrisevällä bassoäänellä, jossa kumminkin oli koko joukko silmäin ystävällisyyttä, "no nyt sitä lähdetään kruunun parasta kyytiä. Onhan sulla kaikki tavarat mukanasi, Liisaseni?
Kun oisi vaimo vaihtamoina, Mustakulma muuttamoina, Mie oisin miessä ensimmäissä, Vaimoloita vaihtamassa, Mustapäitä muuttamassa; Parin härkiä panisin, Hiirenkarvaisen hevosen, Vaimoloita vaihtaessa, Mustapäitä muuttaessa. Eikä kuole kuppelohäntä, Kaau vanha kampelmanni; Saisin vasta naisen naia, Vaimon valkian valita, Ukon uuen tyttäristä, Akan nuoren neitosista. Tulin turkka naineheksi.
Hän porasi tavasta vielä nytkin ja painoi käsiseljällään sitä paikkaa, johon ukon keppi oli koskenut.
Hiki kohosi kunnon ukon otsalle ja kyyneleet vieriskelivät molemmin puolin nenää. Hän ei voinut koskaan vihkiä morsiusparia eikä yleensä toimittaa mitään kirkollista tehtävää itkemättä mutta nyt oli hänen vähällä täytymys keskeyttää koko vihkiminen mielenliikutuksen tähden.
Päivän Sana
Muut Etsivät