Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
"Taavetti!" sanoi herr Edvardi kannattavalla äänellänsä, "rauhoitu!" Tartuttu väkeviltä käsivarsilta, nousi Taavetti istuallensa heiniin, ja vilunväreet vapisuttivat ukko parkaa. Vähän hetken perästä oli hän rauhoittunut ja antoi Elsalle käden, pyytäen anteeksi. Herr Edvardi tarttui nyt ukon toiseen käteen ja autti hänen seisoallensa.
"Kyllä kaiketi se osaa kuolla ja elää ilman minun katsomattanikin", sanoi ukko kylmästi. Tuo ukon wastaus tuntui hywin taas yhtäkaikkiselta ja huwittomalta; siwalsin siis waatteeni ja lähdin ulos. Ilma oli tyyntynyt ja lumentulo lakannut; päiwä koitti. Kun olin hewostani käynyt katsomassa, astuin tupaan.
Paimenet ukkoa katsomaan käyvät Pilliä soitellen, Käy hänen luoksensa ampuja metsäst Torvea soitellen, Ja sillonpa piippunsa pilveilee, Niin ukon kuin ampujan uljaan. Sillonpa hymyten kertoilee ukko Ihmei ja tarinoi Metsolan tummista, kaikuvist linnoist, Luolista Vuorelan; Sä kuultelet kanervavuoteella, Ja hongiston kantele kaikuu.
Nuo alituiset muistutukset jäniksen-nahkaisesta turkista olisivat saattaneet viimeinkin suututtaa Pugatshevin aika lailla. Onneksi hän ei kuullut ukon sopimatonta viittausta tahi ei viitsinyt vastata siihen. Hevoset läksivät juoksemaan; kansa kaduilla seisahteli ja kumarsi syvään. Pugatshev nyykäytteli päätään kummallekin puolelle.
Vaimonsa kuoltua oli Leemans lopettanut suuren antikviteettikauppansa la Paix-kadulla ja supistanut liikkeensä entiseen, vanhaan myymäläänsä siinä, missä hän yhäti asuikin. Sinne suuntasi siis Señora eräänä varhaisena aamuna kulkunsa tavataksensa sitä varmemmin ukon kotona, mikä muuten ei ollut niinkään helppo tehtävä.
Hän koski kantelon kieliin. Soi sävelet kuin sodan myrsky nyt. Ne Karjalan miesten mieliin kävi kuin Ukon vasamat kärjistetyt. Ja Karjalan kansa nousi. Taru tuo on tunnettu teille kai? Teräs välkähti, viuhahti jousi. Jo pajari haljakan verisen sai. Mut suur' oli pajarin suku. Kautta korpien kostoa huudetaan. Ja sotalaumojen luku yli samosi kaunihin Karjalan maan.
Mutta ukon tulia leimusi niin kauheasti kaikilta puolin jo ennen jyrinän kuuluman, että niitten valo valaisi pimeän taivaan ja värisevän maan yhtä selvästi kuin aurinko, vaikka erityisellä kauhulla. Hirvittävät tulipilvet ajoivat toinen toisiaan ja väliaikoina oli pilkko-pimeä. Silloin korotti luonnon herra väkevän äänensä pilvistä.
Pian vetivät ne uuden tuttavani katseen puoleensa ja hän siirtyi yhden taulun luota toisen ääreen ja seisoi siinä ihastuneena noihin vanhoihin, tummiin maalauksiin, joiden leveitä, kullattuja puitteita minä tähänasti vain olin ihaillut. Varsinkin eräs vanhan ukon päätä kuvaava maalaus veti tuttavani huomion puoleensa. »Kuinka kaunis tuo maalaus onkaan!
Se silloin putoaa niskaasi, kun tulet apua hakemaan; rähise nyt siihen katsoen.» Sen sanottuaan lähti ukko rantaan ja siihen loppui äläkkä. Koko talon väki mielihyvällä tyytyi ukon kovaan päätökseen. Mutta Olli-Pekka ei ollut kuulevinaan isänsä tuomiota, alkoi vain sitoa lehmien sarviin nuoria ja puhisi itsekseen: »Vai viisi lehmää, vähän sitä sentään muistetaan lupaustaan, vai viisi lehmää!
Mutta kompuroidessaan rauhattomana pitkin kylää ja tullessaan Krokelbyn pienen ja suippotornisen kappelikirkon lähelle, näki Sakris kirkon aitovierellä ukon, jota pidettiin yleensä tylsäpäisenä. Mies istui maassa ja kalvoi jotain kerjäämäänsä leivänpalaa ... ja mutisi itsekseen tolkuttomia sanoja. Kukkelmanin piti nyt ehdottomasti saada puhua.
Päivän Sana
Muut Etsivät