United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaatimattomasti, mutta kumminkin tuloksestaan iloisina tarjosivat he roposensa Paavolle, joka siinä yhä istui jäykkenevin piirtein maahan tähystellen. Otahan tuosta, kerättiin tässä hiukan edes hammasrahoiksi kaksoisillesi. Elähän mitä ujostele, ota pois, ja jos kerran kovin tiukka tulee, niin ehkä saadaan enemmänkin kokoon. Kii-kiitoksia, siunatkoon teitä...
SITTAH ja RECHA, keskustellen. SITTAH. Kuink', armas impi, sinust' iloitsenkaan! Mut älä arkaile, äl' ujostele! Iloitse, puhu mielin avoimin! RECHA. Prinsessa... SITTAH. Ei, ei niin! Vain Sittahiksi mua sano, siskoks, älä prinsessaksi! Mua pikku äidiks sano melkeinhän se voisin ollakin. Niin nuori, viisas, niin hurskas! Mitä tiedät kaikkea, mit' ootkaan lukenut! RECHA. Ma lukenut?
Vaan eihän siitä tullut oikeata kalua siitäkään annista. Isoisälle vaan pistivät kuin joku pikkukapine olisi ollut muilta salaa kouraan pistettävä ja sen kanssa mennä kyykkäsivät karsinasoppeen, josta alkoivat katsoa ällöttää kuin lehmä uutta konttia. Muuan niistä vieraista sanoi, että »tulee raitis mies tästä Tapanista. Ei tämä ujostele enään. Nää toiset ovat ujompia.»
Sun nielköön helvetti, sinä mustasilmäripseinen peikko! Mieleni ei enään ujostele, vaan jalon Orethyijan rohkeuden povessani tunnen nyt ja vakaasti kävisin vasten keihäsmetsää. NIILO. Me, äsken vielä niin kainot, nyt tuttavasti kuin sisar ja veli katsahdamme toinentoisihimme. Uljas on lemmen tie. ELMA. Se käy kuin tanssi, mun ystäväin. Nyt, lapseni, en mieltäs oikein käsitä.
Jo minä vähän, vaan tuota, eiköhän kutsuta tänne ja sinä puhut puhemiehen puolesta. Sopisihan se niinkin, vaan minä luulen, on parempi, että minä käyn tuolla jossain kahden kesken puhuttelemassa, sitten se ei niin ujostele, esitteli puhemies. Sen kuulee, että sinä ymmärrät nuo asiat hyvästi, sanoi Hemmo ja jäi odottamaan. Tuleeko tänne...? kysyivät tuvassaolijat Pasaselta.
Ei hänellä pienet tuumat olleetkaan. Mutta Olli arvasi kaikki. Viisas mies, mahdottoman viisas mies, tuo Olli. Sanotaan hänen täällä Annaa friiastelevan. Kuinka sen asian laita lienee? Niin, niin, tyttö! Elä yhtään ujostele! On niitä naitu rumempiakin, saati tuommoista ruusun kukkaa. Jesta varjele! Kyllä sen arvaan, kuinka miesten mieli sinuun palaa. ROINILA. Mitä joutavia!
No, sopii mennä sinne Vannyn kanssa puhelemaan, en minä siitä pahaa tykkää. Ah pappa ! PENTTINEN. Vanny, Vanny, mihinkä sinä menet? Tulepa vähän tänne FANNY. Ajattelin lähteä kammariini. PENTTINEN. Mitä sinä siellä kammarissa? Tule vaan tänne. Niin, niin, tänne. Elä ujostele suotta. BROBERG. Elkää pakottako PENTTINEN. Mitä pakottako? Mieleistähän se sille on, vaikka ilman teeskentelee.
Kun hän sitten taas sysäsi rinkelilautasen hänen eteensä pöydälle, sanoi vanhus ystävällisesti: "Kas niin, ota nyt vaan ... elä ujostele!" Ujosteleko? luulivatko ne sitä hänestä! hän otti lautaselta ... suuria, pulleita vehnärinkeliä... "Niinkuin tiedät, ystäväni, emme me jouluna hakkaa puita!"
Hän laulaa sydämensä kyllyydestä, hän puhaltaa kohoilevasta rinnastaan sielunsa koko hellän kaipauksen, hän panee lauluun kaiken persoonallisuutensa, hän ei ujostele, huutaa maailmalle sitä, mitä muut tavallisesti salaavat, ja hän tekee sen melkein tahallisella uhalla ja ylpeydellä. »Minä rakastan häntä, hän on tuossa, tuossa näette hänet, katsokaa muutkin: hän on minun!»