Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Tämän peilin läpi ei sen silmään tunge ainoatakaan valonsädettä veden yläpuolella olevasta maailmasta, vaan kuvastuvat siihen ylösalaisin kaikki veden alla olevat esineet. Esimerkiksi toinen kala, joka ui lähellä vedenpintaa, näkyy siis kahtena, ensin siinä, missä se on ja sitten ylösalaisin peilissä, näyttäen olevan niin korkealla vedenpinnasta kuin se todellisuudessa on sen alla.
Nyt luen minä kirjeet läpi. Ei koskaan. Ei koskaan. Ei koskaan. Eipä niitäkään. Ei koskaan; ei koskaan. Ui, tuota jääkylmää, mustaa vettä! Ui, tuota pohjatonta ; tuota . Oh, jospa se vain olisi ohitse. Nyt se on hänellä; nyt hän lukee sitä. Oh ei, ei; ei vielä. Torvald, jää hyvästi, sinä sekä lapset Helmer. Nora! Helmer. Mitä tämä on? Tiedätkös, mitä tässä kirjeessä seisoo? Nora. Tiedän.
Silloin se sulin käsin sen kimppuun ja sai puristetuksi syliinsä ja alkoi huutaa: Se on Annikki ... se on Annikki ... tule pitelemään, ettei pääse! Mutta silloin vihelsi joku, niinkuin olisi nuoli ilmassa lentänyt, ja vouti parkaisi ja levitti kätensä ja päästi lohen, joka selällään, vatsa valkeana välkkyen, ui alas kuohuista ja vouti jäljessä mennä pullikoiden kivien välissä kuohujen keskessä.
Ja kädessä malja ja seppelpäin ohi Minervan templin me kuljimme näin. Yks filosofeerasi, toinen lauloi ja kolmansi katu- tyttöä kauloi. Sa seisoit templisi portahilla ma kuljin varjossa viileen illan. Ja poimut vaattehes valkean loisti ruskossa päivyen laskevan. Sun nähdessä silloin mun seisahti syön kuin Arkipelaagissa aalto yön. Ja aallossa taivahat kuvastui ja taivahan tuhannet tähtöset ui.
Kuin iso-otsaiset härät yhteen iestävi maamies puimaan ohraa kellervää elotanterehella; härkäin mylvivien jalat joutuen pui jyvät irti: noin hevot aimon Akhilleun, maan tömisyttäjät, kenttää kilpien, ruumihien yli kiitivät, vaunujen alla akseli hurmeess' ui, etukaiteeseen veri parskui, viskoutuin kavioista ja vinhain pyörien alta.
Kapteeni osoitti vihantaa kohti ja lausui: "Tiheiköt." Sikäli kuin tultiin lähemmäksi maata, näkyi vuorien kehä sulkeutuvan järveksi laivan ympärille, joka ui hiljakseen tuossa sinisessä ja niin kirkkaassa vedessä, että toisin paikoin saattoi nähdä pohjaan asti. Ja yht'äkkiä ilmestyi näkyviin ihan valkoinen kaupunki, joka sijaitsi siellä lahden perällä, aivan veden partaalla, vuorien juurella.
Sanni ja Lilli, menkää sinne päämestariksi, mutta muistakaa se ettette kauvan ui", sanoi sitten rovastinna ja hymyili nähdessään miten se lupa teki lasten kasvot loistaviksi.
"Ui! ja suovastaan pesuveteen!" Hän katseli suuttuneena saipuata, joka oli syypäänä tähän. Toiset ajatukset ikäänkuin juohtuivat hänen mieleensä, hänen haistellessaan sitä... "
Halunne on kuin sairaan ruokahalu, Sit' enin himoo se, mist' enin haittaa. Ken suosioonne luottaa, lyijy-evin Se ui ja ruovolla se tammen kaataa. Te hirtehiset! Hiis teit' uskokoon! Te mieltä joka hetki muuttelette: Nyt halpa äskeinen on suosikkinne, Ja jalo se, jot' äsken vihasitte.
Ui! uhuu! mit' ääntä kuulen? Näänkö minkä kumman taian? Valvehill' on kaikki, luulen, Hyyppä, närhi, pöllöhaukka. Pensahiss' on vilkas laukka; Pyörövatsa sisilisko,
Päivän Sana
Muut Etsivät