Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
MENAS. Kukapa ei sellaiseksi toivoisi vaimoansa? ENOBARBUS. Ei se, joka ei itse ole sellainen; ja sellainen ei ole Marcus Antonius. Hän himoo jälleen egyptiläistä herkkuansa; silloin Octavian huokaukset huokuvat vireille Caesarin tulen, ja, niinkuin vastikään sanoin, se, mikä on heidän ystävyytensä voima, on oleva suoranaisena alkuna heidän epäsopuunsa.
MARKUS. Ei nälkäinen jalopeura niin kiivaasti himoo päästä antilopen niskaan kuin minä tappelemaan kanssas. Mutta ehkä muutamme paikkaa? MAUNO. Miksi? Katso tuonne. MAUNO. Voi Luoja, mikä näky! Elmaniko Tuoss' sammaleista rauniota vasten Mä näen makaavan? Nyt katkee, sydän, Ja, silmäin, pimene!
KERTTU. Ilkitöitään! LALLI. Viattomaks Mä tiedän sinun, Kerttu, enkä ai'o Sinua syyttää siitä, minkä teki Mun poissa ollessani väkivalta. Vaan tunnethan sa varjopuitten arvon Ja ymmärtänet, että kovasti Tuo puitten surma mua suututtaa. Te käärmeen sikiöt ja synnyttämät! Mun miekkain vertanne on maistanut Ja himoo juoda sitä enemmän! KERTTU. Voi!
On, kuinkas sitten, mutta minä tarkoitan, että tämä himo on niinkuin se eläin, joka värinsä muuttaa, mikä se taas olikaan, Kustaa? Kameleontti, vastasin. Niin, se himo on ihmisessä ja se muuttaa värinsä ja karvansa kunkin luontoa myöten. Yksi saa himota oikein ja hän himoaa taivaan autuutta; toinen himoo väärin, hänkin himoo autuutta, mutta saa kadotuksen. Kuinka?
LALLI. Totta Sa puhut... Tänne jonkinmoinen ase, Kuin himoo maistaa Kristittyä verta. TAIMO. Ma miekkanne tuon. LALLI. Tuo ell'ei se ole Jo lähtenyt taisteluun. Vaan mitä! Aseitten kalske yhä lähenee Ja Sorri mua hakee! Kirous! Täss' eikö asetta? No tuossa Mun vanha, uskollinen toverini! Kahdeksas Kohtaus. LALLI, SORRI ja RUOTSIN RITARI. Haa Lalli! Kehno valapetturi Sa olet!
Niin totta parastanne tarkoitan, Te Suomen miehet! Teidän hyödyksenne Ja teitä taivaan tielle saattaakseni Ma jätin kotini ja omaiseni Ja kaikki mailmalliset etuni. Voi, kuulkaa rakkaat ystäväni! Verta En himoo; julmuus mua ilettää. En teille pahaa suo enk' orjuuteen Ma tahdo teitä saattaa. Armoa Ma teille tarjon, sulaa armoa! Autuutta ijankaikkista!
Yks loukkauksesta niin vihaan syttyy, hän että kostoa vain himoo; moinen tietysti toivoo toisen onnettuutta. Vuoks rakkauden tään kolminaisen alla tuoll' itketään. Nyt kuule toisestakin, mi hyvään pyrkii, mutta nurinkurin. Jokainen himmeästi aavistelee ja toivoo hyvää, jossa sielu lepäis, ja sitä saavuttaakseen ponnistelee.
Mut hänen laumansa niin uutta ruokaa nyt himoo, ettei toimeentulla voi se jakautumatta eri laitumille. Ja mitä etempänä lampahansa hänestä harhailee, sen tyhjempinä ne utareiltaan kotihinsa palaa. On niitäi, jotka vaaran nähden liki pysyvät paimentaan, mut harvat on he; kaavuiksi heille vähä vaate riittää.
Mut hänen laumansa niin uutta ruokaa nyt himoo, ettei toimeentulla voi se jakautumatta eri laitumille. Ja mitä etempänä lampahansa hänestä harhailee, sen tyhjempinä ne utareiltaan kotihinsa palaa. On niitäi, jotka vaaran nähden liki pysyvät paimentaan, mut harvat on he; kaavuiksi heille vähä vaate riittää.
Yks loukkauksesta niin vihaan syttyy, hän että kostoa vain himoo; moinen tietysti toivoo toisen onnettuutta. Vuoks rakkauden tään kolminaisen alla tuoll' itketään. Nyt kuule toisestakin, mi hyvään pyrkii, mutta nurinkurin. Jokainen himmeästi aavistelee ja toivoo hyvää, jossa sielu lepäis, ja sitä saavuttaakseen ponnistelee.
Päivän Sana
Muut Etsivät