Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Kalastaja oli soutamassa ja Anna piti perää. Tuolla ui jo valkoinen laiva sinne päin ja Annan sydän alkoi tykyttää kovasti. Hän tunsi astuvansa takaisin menneisyyteen, tuohon kuolleeseen menneisyyteen, jota hän ei enää tahtonut ajatellakaan. Eikö tätiä vielä näkynyt? Tuossa hän seisoi nojautuen laivan reilinkiin.
Nuoli sattuikin Väinämöisen hevoseen, mutta Väinämöinen itse suistui meren aaltoihin. Siellä hän ui kahdeksan päivää ja oli viimein aivan menehtymäisillään. Tällöin keksi hänet suuri kotka, jolle Väinämöinen kerran oli osoittanut hyvyyttä. Se käski Väinämöisen nousemaan selkäänsä ja kantoi hänet Pohjolaan.
Virstan verran oli astuttava metsäpolkua, ennenkuin perille tultiin. »Mitähän, jos riisuuntuisimme paljain jaloin?» »Tosiaankin!» Kiville istuttiin rannalla; yks' kaks' olivat sukat ja kengät jaloista pois. Ne työnnettiin nyyttien sisään ja sitten koeteltiin astua. »Ui, ui, ui, pistää, pistää.» »Ei se mitään», kehoitti Anna Sohvi, »pian siihen tottuu».
Surulaulu Nicolin Liisun kuolemasta. Nicolin Liisu, tamma tuo, sai virkun eleet vereen; mut ohi Crainin nyt se ui Nith-virran myötä mereen. Nicolin Liisu, tamma tuo, sai nähdä päivät pahat; Nith-virtaa nyt se mereen ui, ja poiss' on siltä nahat. Nicolin Liisu papin luo jäi ajojuhdaks ennen; Nith-virtaa nyt se mereen ui, pois turskain saaliiks mennen.
Joka hetki kasvoi vaara; vähän ajan sisään murtautui vesi kaupungin kaduille; niin pitkältä kuin silmä ylettyi katsomaan, ei nähnyt muuta kuin Tonavan likaisenkeltaisia aaltoja, joilla jääkappaleita, eläimiä, huonekaluja ja muita semmoisia kappaleita ui. Peljästyneinä pakenivat asujamet ylös huoneittensa yläkerroksiin ja viimein ylös vinnihuoneisin, pelastuakseen päälle tunkeavalta vedeltä.
Kimeästi ja latustaen Kukkelman soutaessaan alkoi piipittää: Täss' on yks' ruski Iivana, mi tullut Pietarist', eikä ollut bolsheviikki eikä tavarist! Nevan yli tänne ui, sanoi: Hospod pomilui, täällä kaikki ompi haroshii! Sitten jatkoa uudella voimalla: Suomess' paljon asuu tshuhnat, tshuhnat, ah, ne kaikki ovat tuhmat, tuhmat.
"Pelkään". "Hyvästi sitte veljeni; sinua ei enää mikään voi pelastaa!" sanoi Uledi ja ui rantaa kohti, jonka hän saavutti ainoastaan 50 jalan päässä putouksesta. Silmänräpäyksessä kiiti kanootti, jossa salvumies oli, putouksesta alas ja suuret aallot viskelivät sitä sinne tänne, kunnes vihdoin eräs pyörre nieli sen.
Milloinka sinä opit sen panemaan paikoilleen? Elä jätä tauluasi siihen! Eihän sen paikka siinä ole. Ui, miten likaiset kädet sinulla on! Missä ihmeessä sinä olet itsesi tuommoiseksi töhrännyt? Et saa istua sillä tuolilla; paikallahan sinä sen säret. Lapsiparka, minkä näköinen sinun tukkasi on! Mene paikalla sukimaan! Etkös näet taas ole repinyt vaatteitasi! Hyvä ihme, minkälainen tuo poika on!
Kas kuin Pyhäjärvikin läikkyelee, Sen lainehiss' ui sadat luodot ja saaret! Kas Simpelen selkä kun siintävi myös, Mut, Luoja, sun uhkein' mestari-työs On Vuoksi ja sen iki-armahat kaaret! Tääll' istuihe Wäinämö soittelemaan, Ja haltia-henkensä lauluhun kiihtyi, Luo riensivät luodut ja kuunneltuaan Ne hurmautui sulo-sointuhun viihtyi.
Pronssia ja tinaa täynnä olevassa kattilassa keitettiin pappeja. Eräässä kaivossa oli joukko sieluja, mädän ja kamalan hajun seassa. Kaivon äärellä oli kahlehdittu suuri käärme, joka nieli joukon sieluja hengityksensä mukana, ja puhalsi ne tulisina säteinä jälleen ulos. Tulikivijärvessä ui suuri joukko valapattoja ja kieliöitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät