Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Duetto Sävel: »En voi sua unhoittaa poijes». KALLE ja TYYNE. Vaikk' oisikin maailma nurja Elä, ystäväin, sure vaan. Meill' onhan lempemme nuori. Usko onneen suotuisaan. Jos mull' ois rikkautta Ja kaikki kalliit aarteet maan, Niin silloin, armahani, Sun kietoisin ma purppuraan. KALLE ja TYYNE. Vaikk' oisikin maailma nurja j.n.e TYYNE. Mutta kuule, eiköhän sinne tullut ihmisiä puotiin!
Nuoret herrat kokoontuivat vähitellen salin keskelle, ja vetäen hansikkaat paremmin käteensä he katsoivat neitosten parista itsellensä sopivan kumppanin, jota sitte menivät pyytämään kanssansa tanssiin. Paroni meni nyt suoraan lattian toiselle puolelle, sinne missä Tyyne istui, ja samassa pyörähti tuo sorea pari keveästi ympäri salin, ja toiset seurasivat heidän esimerkkiänsä.
Vaan jättäkäämme Manni hänen matkallensa ja käykäämme Eurajoen kartanon asukkaita katsomassa. Patruuna sekä patrunessa ovat vanhentuneet, ja pikku Tyyne, joka nyt on nähnyt 17 kesää, on kasvanut soreaksi neidoksi. Hänen käytöksensä on uljas, se täyttää kaikki, mitä korkeasukuiselta vaaditaan. Tänä päivänä näemme hänen useasti käyvän edestakaisin eräässä kamarissa, johon ovi vie eteishuoneesta.
Kyllä minä sen pian sieltä lähetän menemään. Ah, mitä näen minä! Onko se mahdollista! Tyyne! Tyyne. Kalle. KALLE. Yksin, yksin. Tule sisään, tule sisään! TYYNE. En uskalla jos joku näkisi. KALLE. Ei meitä kukaan näe, tule nyt kauppias on poissa. TYYNE. Tiedän sen, mutta KALLE. Kas niin! Sinun täytyy! Minä näin juuri unta, että tulit tänne minun luokseni. Ja uni heti toteutui!
Nyt hän viittoi viulunsoittajille, että alkaisivat soittaa, ja seisoi kohta, Tyyne sivullansa, katrillia alkamassa. Sillä ajalla, kuin toinen puoli katrillin tanssijoista pyörähteli lattialla, istui paroni jutellen Tyynen kanssa, kunnes oli heidän vuoronsa mennä tanssimaan.
Setä ja Täti Palmu ovat niin hyviä minulle, juuri kuin olisin heidän oma poikansa, ja Tyyne on oikein hyvä sisar, mutta sentäänkin aina toivon hartaasti näkeväni äitini ja Junnon. Onko Junno jo hyvin pitkä? Minä olen kasvanut niin pitkäksi, että äiti ei tuntisi minua, ja tietääkö äiti, että myös Maissi jo on tullut hyvin pitkäksi.
Kaupungissa on juuri perustettu suuri yhtiö, minä tulen yhdeksi johtajaksi ja Kalle saa siellä hyvän paikan konttoristina. KALLE. Onko se mahdollista! Kuinka minä voin teitä kiittää! TYYNE. Mikä onni! VIHTORIIN. Ja jos setä vielä tekee vaikeuksia, niin saan ilmoittaa, että panen koko tämän kauniin historian sanomalehtiin päällekirjoituksella: Se uljas Pummi. Se tulee kuulumaan pulskalta, vai mitä?
Kotiin tultuansa sanoi Manni Tyynelle: »Minä pelkään paronin saaneen sinulta rukkaset, sillä hän oli varsin muuttunut viimeisen katrillin tanssittuansa. Hän on jalo mies, oikein sinun vertaisesi, Tyyne; olisin suonut sinut hänelle.» »Minä en häntä rakasta enkä sen vuoksi tahdo häntä ottaa», vastasi Tyyne. »Et suinkaan ilman rakkautta, mutta en ymmärrä, miksi et häntä rakastaisi.
TYYNE. Entäs jos juuri par'aikaa aamiaispöydässä popsisin viilipyttyä, ha, ha, ha! Mutta sinä sanoit, että näit minusta unta? KALLE. Niin . Mutta enkö saa tarjota sinulle jotain? Meillä kyllä ei ole tässä juuri mitään, kun ei ole omaa huushollia, mutta ehkä tahtoisit pompommeja? TYYNE. Kiitos, en nyt välitä! Minun täytyykin heti mennä.
TYYNI tempaa kuulotorven nopeasti hänen kädestään: Mitä teetkään? Ei, ei! Heidän välillään syntyy taistelu. ANTON. Men tillåt mig ändteligen... Vad är det, Tyyne?
Päivän Sana
Muut Etsivät