Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
CAPULET. Kirottu, kurja, tuhon, vainon päivä! Kamalin hetki, mink' on aika nähnyt Pitkällä, raskahalla retkellään! Vaan yks, yks ainut armas lapsi-raukka, Yks ainut ilon, virvoituksen lähde, Ja julma tuoni senkin multa ryösti!
Erääsen taloon haettiin pappi jakamaan kuolemantuskissa taistelevalle parille sairaalle viimeistä lohdutusta. Vaan ennen papin saapumista olikin tuoni korjannut heidät, pappi halusi näitä kumminkin katsoa. Silloin isäntä, vanha harmaapää ukko, vei hänet kanssansa riiheen, jossa makasi rinnatusten pitkä rivi ruumiita, kaikkiaan kahdeksan, useimmat aikaihmisiä ja kaikki saman vanhuksen lapsia.
Elä sano kauan, Syys tuli, murtaa sauvan. Tuoni: Halla vei toukos, Viikate toivos, Syyssato on oma tuonen.
Tuntui niin kamalalta. Oli kuin olisi jotakin tullut hukkaan. Mitä enemmän siinä kiemuroin, sitä oudommaksi painui mieleni. Koko maailma tuntui kopisevan tyhjältä. Suuren kolon oli tehnyt tuoni, kun vei ainoan sukulaisen, joka minua oli ymmärtänyt. Epätoivon pilvien raosta vilahteleva tähti Harjulan Mari oli enää jälellä näyttämässä tulta myrskysen salon rinteisellä tiellä.
Kimposi koholle Tuuri, sanan kirkkahan kirosi: "Ei tästä pidot parane, ellei vierahat vähene." Sanoi kylmä kyytimiesi: "Niinpä tielle työntelemme." Tunsi Tuuri vierahansa, sydän rinnassa sävähti. "Sain ma vuoden armon aian." Hyyrrepartainen hymähti: "Liet saanut satakin vuotta, etkö jo erota jaksa!" Ei muista elänehensä Tuuri eilistä enemmän "Oli mulla poika pieni." Haastoi Tuoni hallavainen.
Koittavi pitkä, pilvinen päivä, äänetön ehtoo, lankee lauluton ilta, vailla riemuja, suruja rinnan, vailla vaivoja inehmon mielen, ilman tahtoa, tuntoa, järkeä hiljainen hämärä, harmaja ikävä, huomenen huolia vailla, siksi kuin päättyy päivien uni, siksi kuin Tuoni tuomitun korjaa, käärivi kerran kärsinehenki hivuksihinsa kuoleman kalpea vaimo. »Jumalissa juoksun määrä, sulhoni ijäisen ehtoon!»
Tuoni, joka viimein on kokoova kaikki, jotka maailmassa elävät, avaraan valtakuntaansa, ei katsele meihin niin tuimasti vanhusten sammuneista silmistä, kuin lasten viattomista silmäyksistä.
Tuoni itse ja hänen emäntänsä valmistivat suuren vaskinuotan, ja Tuonen poika laski sen Tuonelan jokeen, jotta Väinämöinen ei pääsisi pakenemaan. "Jokohan nyt lienee tuhoni tullut?" arveli Väinämöinen. Mutta pian keksi hän keinon paetakseen. Hän loitsi itsensä saukoksi ja pujahti semmoisena Tuonen verkon lävitse. Näin pelastui hän Tuonelasta, mutta paljon oli hän siellä kokenut ja nähnyt.
Tuonen kalpea kuningas, kuule voimaa mun sanani, mahtiasi mahtavamman. Vuori aukee! Nurmi, nouse! Astu, vanhus, haudastasi! Sano: Onko Lemminkäinen elossa vai kuollehissa? TUONI. Nukkuvi nuorna Lemminkäinen, murhemielin kaukana, kahleissa kuoleman vuon. Päästää voi hänet vaan se lempi, joka ei koskaan pettänyt viel'.
Päivän Sana
Muut Etsivät