Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Kun kumpainenkin lehmä oli lypsetty ja Maria lähtenyt kotiin juustoa keittämään, niin Tapani poikkesi Mäkiniitylle, missä tuomet jo parhaallaan kukkivat. Sieltä hän taitteli suurikukkaisimpia tuomen oksia aika vihon ja toi kotiin.
Hän ottaa nyt esille isältä perityt vankat, luotettavat sota-aseensa. Miekkaa hän kaikkein ensiksi koettaa permantoon: Miekkanen käessä kääntyi, Kuni tuore tuomen latva Tahi kasvava kataja. Ilolla katselee sitä sankari ja kehuu: »Tuskin on Pohjolan tuvissa, Sariolan salvoksissa Tämän miekan miettijäistä, Tämän kalvan katsojaista!»
Kuin kasvot nuoren morsion nyt Suomen luonto loistaa Ja raitis kevät-tuulahdus pois talvimielen poistaa; Taas lehvii lehdot, lepikot, ja tummui korven kuusi Ja tuomen tertut tuoksahtaa ja päivyt on kuin uusi.
Sormulan uusi tupa on valmis. Annaliisa levittelee lehtiä sen valkoiselle lattialle. Inkeri asettelee suurta kukkivaa tuomen oksaa nurkkaan kangaspuiden taakse. Karjapiika, vanhin noista Tikka-vainaan lapsista, jolle Tuomas muinoin hätä vuosina kävi suolan viennissä, astuu tupaan. Nyt on Mansikki pihassa, sanoo hän. Menkää yhdessä sitä viemään, käskee Inkeri. Ottakaa Heikki mukaan.
Tuuti, tuuti tuomen marja, Liiku, liiku lempilehti, Nuku nurmilintuseni, Väsy västäräkkiseni; Nuku, kun minä nukutan, Väsy, kun minä väsytän, Vaan eipä minussa liene Lapseni nukuttajata, Ei taia emo poloinen Saa'a lasta nukkumahan.
Synkkä oli Luojan mieli ja rypyssä oli hänen otsansa, kun alavaan korpeen kuusen siemenen kylvi poutainen oli hänellä päivä ja hymyssä huulensa, kun sirotti sormiensa lomitse koivun ja tuomen ja haavan ja pihlajan siemenet. Ja sen tähdenkö ei lehto koskaan sure, vaikkakin joskus huoliaan huoahtelee?
Hän jätti ohjakset kyytipojan haltuun ja alkoi katsella ympärillänsä olevaa maailmaa, joka juuri oli täydessä kesän ihanuudessa. Tuolla hän näki tuomen vaahtasevan, täällä taas pihlajan täydessä kukassa. Leivonen viserteli kiitosvirsiänsä ilmassa, ja peipponen lauloi sulosäveleitään metsässä. Hän näki sekä kartanon että mökin lasten leikittelevän ulkona, kaikki iloisina ja onnellisina.
»Niin olen», vastasi Vilho, »ja tulen isäni ja äitini puolesta kutsumaan teitä kaikkia meille päivälliselle». Anni kiitti, ja nyt he menivät yhdessä rantaan. Sitte he läksivät kaikin Syrjän taloon. Siellä oli iso vierastupa koristettu seinänrakoihin pistetyillä tuomen- ja pihlajanoksilla, ja lattialla oli vasta riivittyjä katajia.
Pari oli vanhusta, vaan muut, joita saattoi olla kymmenkunta, olivat vielä nuoria ja tanakoita miehiä. Huoneen seinät ja katto olivat puhtaiksi pestyt ja kukkivia tuomen oksia oli pistelty seinän rakoihin. Lattialle siihen sijaan oli levitelty pihlajan ja haavan lehtiä niin, että huoneessa vallitsi miellyttävä tuoksu, kuin keväisessä metsässä.
Maa! sulle kiitosta kantele soikoon, suvilaulu Suomen, tuoksussa juhannuskoivun ja tuomen, rikkaana riemuita virtemme voikoon, elonhuolet voittaa, kauneuden korkean sydänkieltä soittaa. »Maa iki-heilivä, Maa hius-häilyvä, kesäpäivän-päilyvä, tuulessa kultaisten laihojen lainehet, emo syli-lempeä, emo sydän-hempeä, luo meihin lämpöä, suo meissä kypsyä ajan alku-ainehet!
Päivän Sana
Muut Etsivät