Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Partanen yritti selittää: »Minähän olen se Mulon Partanen ja minä sanon että...» »Suu kiinni! Onko tämä vaimo Kaisa Makkonen?» »No, on, on... Hyvä isä siunatkoon!... Johan tuo on sanottu, että Makkosen leskihän minä olen... Tunteehan minut tämä Vatanenkin!» riensi silloin Kaisa. »Riittää! Tunteeko vaimo Kaisa Makkonen nämä kaksi miestä?» keskeytti toinen, kasvot punaisina vihasta.
Ai! ja kun aurinkoinen laski pois, Maa oli puineen purpuroittunut. Ja kuinka kuohuvainen koski soi! Näin siellä sinertävän järven pinnan Ja kaupungissa suuren, kauniin linnan! Kuin kultaista, et uskoa sa voi!... Ma sinne siivin lentää tahtoisin! LIISA. Tunteeko toivoasi vaarikin? AINA. Vast' olen vaarillen sen virkkanut, Vaan sit' ei vaari korviins ottanut.
KUNINGATAR. Mitä todistuksia sinulla on? RIZZIO. Tunteeko teidän armonne tämän sormuksen? KUNINGATAR. Veljeni sormus! RIZZIO. Sen loisteen valossa aikoo kreivi Murray löytää tien takaisin teidän armonne etuhuoneesen... KUNINGATAR. Ja se tapahtuisi sinun avulla...? RIZZIO. Koetettiin... Mutta tässä on sormus! KUNINGATAR. Sinua pidetään hyvin voimakkaana, Rizzio.
Pappa jäi sinne.... Ja kun minä tulen kadulle, niin kuulen jonkun sanovan: »Päivää, Söderlingska», enkä ensin älynnyt, mistä se tuli. Nyt otti Hanna väkisin puheenvuoron: Se oli konsuli ... se istui siinä piilissään. Se oli juuri sanonut minulle: »Saa nähdä, tunteeko Söderlingska minut.» Minä tunsin heti sen sahvöörin, vaikka sillä oli turkki nurin päällä ja riihilasit nenällä.
Kaikki oli selvänä, mutta ennenkuin hän alkoi kirjeensä, mietti hän kauan aikaa pannako "Hyvä Georg" vai "Rakas Georg". Kun hän päästäkseen selville tunteeko hän Georgia rakkaaksi vai vaan hyväksi, rupesi kuvailemaan häntä mielessään, niin esiintyi Georg hänelle sillä kertaa tietämättömänä ja taitamattomana ja vähän kömpelönä lapsena, ja hänen tuli sitä sääli, niin että hän sentään kirjoitti "Rakas Georg". Tämä seikka osaltaan vaikutti, että kirje tuli vähän toisenlaiseksi kuin hän ensin oli aikonut, Nyt hän kirjoitti näin: Rakas Georg.
Minulla on vanha äiti. Puolen palkastani lähetän hänelle; toisesta puolesta voin viidessä vuodessa koota pienen pääoman, joka on välttämätön, kun tahdon tulla kenestäkään riippumattomaksi ja silloin, bon soir, menen Pariisiin ja ryhdyn siellä kauppatoimiin. Tunteeko teitä kukaan Troekurovin talossa? kysyi upseeri. Ei kukaan.
»Häväistystä olisi, jos kunnianarvoisen Regensburg'in opiston oppilaalta kysyisin vaakunatieteen tavallisia termejä», virkkoi Toison d'Or; »mutta voinpahan loukkaamatta pyytää Rouge Sanglier'iä virkkamaan, tunteeko hän tieteemme vähemmän tunnettuja, salaisia sanoja, joilla oppineemmat kuvannollisesti ja ikäänkuin vertausten välityksellä ilmaisevat toisillensa, mitä muille ihmisille annetaan tiedoksi vain tavallisella kielellä, jota vaakunatieteen ensimäisiä alkeita oppiessa käytetään.»
Seuraavana päivänä ilmoitettiin, että suutari Miettinen vaimoineen oli pappilan kyökissä, ja hetken perästä he astuivat pruustinnan kammariin. Mitä nyt tuumaatte siitä, että lankoni tahtoisi poikanne kasvatikseen? Tulin juuri kuulemaan, tunteeko provasti hänen, joka poikamme ottaisi, mutta kyllä kai sitten, koska hän on provastin lankomies. En minä poikaani maailmalle laskisi kenen luo hyvänsä.
Ruhtinas kääntyi heihin päin ja kysyi jyrkästi: »Niinkö on!» Aleksei astui askelta likemmäksi. »Niin on, teidän armonne.» Ruhtinas kysyi edelleen Miihkalilta: »Tunteeko hän nämä toiset?» »Oletteko nähnyt näitä miehiä ennen?» tulkitsi Miihkali.
Se olisi luullut teidän pelkäävän häntä liian ahneeksi, mutta nyt se tietää että te luotatte häneen kaikessa suhteessa, ja siitä riippuu verrattoman paljon, tunteeko tohtori että sairas häneen luottaa täydellisesti. Aivan toisenlaisella innolla hän silloin hoitaa sairasta." "Siis se erehdykseni oli paljas hyvä", sanoi Tapani ilostuneena. "Niin kyllä tässä tapauksessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät