United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sitä se ei ainakaan ole, ennenkuin Elli on rikkonut vanhat välinsä kokonaan. Mutta voiko hän sen tehdä? Ja tunteeko hän edes kaipausta sitä tekemään? Kyllähän minä sen käsitän, ajatteli hän itsekseen, että hänen asemansa on surkea ja traagillinen ja ettei minulla ole oikeutta häntä siitä moittia. Ehkei hän muuta voi ... ja ihan varmaan ei hän voikaan muuta.
FIGARO. Oi Jumalani, tahdotaanhan, armollinen herra, että köyhän miehen pitää olla ilman vikoja. KREIVI. Laiska, rappeutunut... FIGARO. Kun niin paljon hyviä avuja palvelijalta vaaditaan, tunteeko Teidän Excellensinne monta isäntää, jotka rengiksi kelpaisivat? Se ei ole hullumpaa. Ja sinä vetäysit syrjään tähän kaupunkiin? FIGARO. En heti.
Minä luulen, että se on todistus minun kunnioituksestani häntä kohtaan, että minä tyydytän eläimellisen himoni kodin ulkopuolella." Hän hymyili aivan kuin hän olisi mielestään puhunut hyvin hienotunteisesti. "Ja tunteeko Constance nämä kauniit periaatteet?" kysyi Mathieu. "Hyväksyykö hän ne, antaako hän teidän käydä kodin ulkopuolella, niinkuin sanotte?"
Neitokainen, tunteeko hän siis minun majurini? Majuri von Tellheiminkö? Tietysti minä tunnen sen kelpo miehen. Eikö hän olekin kunnon mies? Pitääkös hän siitä miehestä? Sydämeni pohjasta. Todellako? Näkeekös neitokainen, nyt hän näyttää minusta entistäkin kauniimmalta. Mutta mitä palveluksia tuo isäntä sanoo majurille tehneensä?
Kuukausi oli kulunut kun eräänä päivänä ruhtinatar Galitzin ilmoitti Katarinalle, että tuntematoin kreivi pyysi päästä hänen puheelleen. Katarina käsketti kreivin luoksensa. Kreivi tultuaan sisälle kumarsi Katarinan edessä ja suuteli hänen käsiään. "Tunteeko keisarin korkea puoliso enää Tahvanan, ainoan veljensä?" kysyi kreivi.
Häneltä kysyin, tunteeko Ville Taskista, ja tämä sanoi tuntevansa, kun vielä kuuluivat asuvan samassa plutuunassa. Pyysin häntä viemään minua Villen luo. Mutta hän sanoi, ettei uskalla vahtipaikastaan liikahtaa. Hän koetti mulle neuvoa ja selittää, missä huoneessa Ville on, vaan en minä outo kun olin tuosta tullut hullua hurskaammaksi.
Tunteeko Löfstedt luutnanttia, jonka nimi on Hjalmar?" "Totta kai; hän lainasi rouvalle täällä ylhäällä rahaa hänen kipeänä ollessansa. No mitä sitte?" "Niin, huonmaatkos, minä olen hänen anoppinsa palvelija." "Häh, tuolla toisella puolella, kamreerinko?" "Eikö hittoa, reivinna M:n, Ludwigin vuorella." "Anoppi, reivinna M.? Ei Hjalmar ole nainut, häh?"
Tämä Marian vastaus oli jotenkin ilkeä, kreivi tunsi sen hyvin; mutta hän ei sitä näyttänyt. Hän lausui äänellä, jossa piti oleman jotakin surullista: «Oi, aika, aika! Kuinka kova olet sinä! Kahdeksan vuotta takaperin juuri tänä päivänä seisoin minä, niinkuin nytkin, teidän vieressänne, eikä minun silloin tarvinnut kysyä, tunteeko neiti Maria kreivi G n«. «Kreivi G n!
Ja seurasi kulkuetta uteliaana heidän kokoushuoneelleen. Täällä Hinkki vaipui silmilleen rukouksiin, niinkuin kaikki muutkin, ja otti viereensä neitosen, joka tuli kysymään tunteeko hän Jeesuksen. Hinkki vakuutti tuntevansa hyvin Jeesuksen, ja istuutuen kaulatuksin penkin eteen he antautuivat hartaihin rukouksiin.
Kenen kanssa sinä tanssit franseesin? ALLI: Sano minulle: Tunteeko hän sinua? KERTTU: Ei hän tunne minua eikä hänellä ole iloja eikä suruja. Niinkuin eläin hän on, muiden ruokittava ja muiden juotettava, ei hän kykene itse edes paikaltaan liikkumaan.